Aloitin uuden blogin osoitteessa http://piiakarinen.blogspot.fi/

Tervetuloa!

Luin Tommy Wirenin kirjan loppuun ja eilen aloitin juuri postituoreen Sophia Yinin kirjan Perfect Puppy in 7 Days! Ja jälleen olen saanut aikamoisen aarteen hyppysiini! Kirja vaikuttaa kaikinpuolin pätevältä ja katsottuani netistä kirjaan liittyvän videoklipin olen ollut täysin myyty! Uskallan suositella jo nyt!!!

Lisäksi sain haettua postista myös Maria Brandelin uusimman DVD:n, mutta harmillisesti en ole päässyt vielä sitä katsomaan... Viikonlopun issikkavaellus Toivonharjun ratsastuskeskuksessa kera loistavien PoniÄmmäin & My little Ponyn irtautti ajatukset hetkeksi koirista... :) Mutta ehkäpä jo ensi viikonloppuna sataa ja mä ehdin avata tv:n... :)

Olen lukenut ensimmäisen naksuttelukirjan jo reilu 5v sitten, mutta vasta nyt alas sisäistää asioita noin laajemmin ja nähdä kuinka homma toimii käytännössä! Oppiminen on prosessi eikä sitä voi määräänsä enempää nopeuttaa vaikka kuinka tahtoisi.

Ihkun elämä on nykyisin pelkkää vahvistamista vahvistamisen perään. Lenkillä vahvistan katsekontaktia, kun vieraita koiria tulee vastaan; maahanmenoa, kun Ihku haistaa riistaa; mukaantuloa viekoittelevista hajuista. Lisäksi lenkkien ohessa pysähdymme aina muutaman kerran ja Ihku saa tarjota perusasentoa ja siinä katsekontaktia aina 1-10s pätkissä. Puistoihin tullessamme harjoittelemme laikkimistä minun säännöilläni, eli lelu palautetaan, jotta leikki jatkuisi ja koiran täytyy olla aktiivinen, jotta leikki ylipäätään alkaisi.

Kotona olen todella perehtynyt ohjatun noudon opettamiseen ja muutaman hieman liian suuren eteenpäin harppauksen jälkeen olen tarkentanut kriteereitä ja nyt treeni sujuu hyvin. Treenijakso kestää aina minuutin kerrallaan ja jokaisessa treenisessiossa on 3-5 jaksoa. Näitä sessioita olen sitten yrittänyt tehdä vähintään kolmesti päivässä. Perusasentoa ja merkille meno alkavat olla stimuluskontrollissa (ainakin, kun vain ne ovat eroteltavana asiana!) ja tänä aamuna aloitin oikean puolen lätkän ja merkin erottelun. Kovin on pikkuporonen ihmeissään, mutta kierrokset ovat hyvät ja koira innoissaan! Tätä sitten rakennamme hiljalleen eteenpäin. Kun kaikki osat ovat stimuluskontrollissa, aloitan aioiden ympäristösiedätyksen ja myös häiriötreenit. Ja kun nämä sujuvat, lienee aika koota liikettä kokonaisuudeksi.

Jäljellä olen hyvin tarkkaavainen ja yritän auttaa Ihkua heti, kun se menee hämmennykseen ja alkaa keulia. Jos koira pystyy keskittymään, jään taka-alalle, mutta kun sen nuppi menee nurin, menen heti tilannetta rauhoittamaan. Näillä eväin eilinen kaatosadejälki sujui aika kivasti, vaikka lyhyt nurmi on ja 3h vanha jälki ovat vaikea yhdistelmä ja nameja oli kohtuullisen harvoin välein (=taso 8 eli maksimissaan 30 tyhjää aina peräkkäin). Ihanaa, kun sain palautettua opiskelumentalisteetin jäljellekin! Ahdistus katsoi sen sileän tien ja Ihku näyttää taas huippuonnelliselta, vaikka aina välissä pieni hätäännys käykin lähellä.

On onni omistaa ihana koiruus!

Tommy Wirenin ja Päivi Romppaisen kirja "Onnistu koirasi koulutuksessa" on kyllä loistava!!!! ...ainakin ensimmäisen kolmanneksen lukukokemuksen perusteella. Kirja on hyvin kirjoitettu ja selkeä, ja se näyttää kiteyttävän operantin ehdollistamisen ytimen paremmin, kuin muut aiemmin lukemani kirjat! Hyvä Tommy & Päivi! Hienoa työtä!!!!

Ja pysähtymiseni kautta olen päättänyt nyt oikeasti opetella perusteita. Ja se on vaikeaa, sillä oma historia yrittää ajaa koko ajan yli ja pakottaa yrittämään enemmän... vääriä asioita. Mutta ihana haaste! Nyt katson, mitä minä 40-v naisräähkä pystyn vielä oppimaan!!!

Aloitin viikko takaperin ohjatun noudon perusopetuksen ja jo nyt seitsemän päivän jälkeen olen ahnehtinut useassa kohtaa! Olen ohittanut stimuluskontrollin luomisen, olen hiukan (ihan vain hiukan!) houkutellut koiraa oikeaan toimintaan, olen palkannut koiraa vääristä toiminnoista enkä ole voinut olla palkkaamatta sitä näistä, vaikka en siis ihan oikeasti halua vahvistaa näitä vääriä asioita!!!! Ja tänään vein oppimamme asiat liian vaikeaan ympäristöön ja tein liian suurta pakettia, vaikka koira ei olisi kyennyt! Jep jep. Opiskelu ja oppiminen ei ole ihan yksinkertaista!!!

Mutta mä yritän! Nyt rakennan stimuluskontrollin perusasentoon, merkille menoon ja suuntiin ensin kotona ja häiriöttömissä olosuhteissa. Kun nämä toimivat, vien eri asiat pois kotoa eri ympäristöihin ja häiriöihin, ja vasta kun tämä onnistuu, rupean yhdistämään käytöksiä! Kotona voin toki työstää asiaa eteenpäin, jotta näkisin kuinka kokonaisuus muodostuu, mutta tässäkin yritänm oikeasti pitää kriteeristä kiinni!

Ja varsinaisten tottistreenien sijaan, treenaan nyt leikkiä eri paikoissa ja eri häiriöissä ja tavoitteena on vain leikin sääntöjen vahvistaminen! Jahka saan nämä pari asiaa eteenpäin, voin alkaa suunnittelemaan jatkotoimenpiteitä tottistreenien osalta! Tavoitteena olisi saada asiat kjonkinlaiseen reilaan ennen Lentsun tokoviikonloppua, mutta katsotaan kuinka käy. Jos ei olla valmiita, niin sitten ei olla ja treenataan sielläkin sitten näissä puitteissa mitä on.

Ajauduin jälleen kerran syöksykierteeseen jäljestämisen vuoksi. Olen kiihdyttänyt turhautuessani tahtia entisestään ja koirakin on yllättäin reagoinut yhä enemmän ja enemmän tähän. Mutta tänään pysähdyin.

Tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka. Ja matkasta täytyy nauttia. Suorittajaluonteelle tämä on ajoittain vaikeaa havaita, mutta onneksi on koko elämä aikaa opetella. Tasapainon hakeminen on haastavaa. Toisaalta paljon tekemällä saa paljon aikaan, mutta raja on hienoinen, kun mietitään milloin tekemistä on liikaa. Nyt on taas. On siis ajattelun ja pysähtymisen paikka.

Onneksi ympärillä on ihmisiä jotka ymmärtävät ja jakavat ajatuksia. Ja onneksi minulla on maailman ihanin koira, joka pakottaa pysähtymään... ja makoilee tuossa vieressä tyytyväisenä tuhisten, kun olen saanut massan pysäytettyä piiiitkän piiiitkän jarrutusmatkan jälkeen. :)

Onnea on... elämä itsessään! :)