Paljon asiaa. Kävimme Kaarinassa Leinosen Janitalla konsultaatiossa, missä pääaiheina Ihkun arjyminen muille koirille, käsittelyongelmat ja leikkiminen. Apuja saatiin paljon muuhunkin ja hirveästi mietittävää ja työstettävää.

Itselleni yllätyksenä ilmeni Ihkun stressitason nousu. Se vinkui ja puuhasteli koko ajan eikä rauhoittumisesta tietoakaan. Nyt jälkikäteen ajatellen vastaavaa on kyllä ollut kotonakin lisääntyvässä määrin viime aikoina ja myös kissan jahtaushan on viimeisen viikon aikana pahentunut.

Saimme hyvin toimivat kädestä pitäen näytetyt ohjeet koirien kohtaamiseen. Illalla näitä myös testasin hyvällä tuloksella. Ihku joutuu nyt lisäksi jäähylle seuraavan 2 viikon ajaksi, jotta stressitaso laskee. Ei siis riehumista eikä leikkimistä. Vain namihommia ja naksuttelua. Kun rauhoittuminen on saatu läpi, voin jälleen alkaa hallitun leikittämisen treeneissä. Leikkiinkin sain oivia neuvoja, ja ilmeisesti meidän leikkiminen ei nyt niin kamalaa ollutkaan kuin luulin. Lähinnä minä olen liian ponneton, mutta nyt kun tämän tiedän, voin muuttaa toimintaani!

Lisäksi sain nivaskan ohjeita, joita voimme tässä alkaa hiljalleen työstää. Ei ole helppoa tämä koiran kasvattaminen! Mutta mielenkiintoista se on. Kiitos tuhannesti Janita avusta, ja kiitos Sari, kun passitit meidät terapeutille! :)

Illalla porukkatreenit Tavesin kentällä. Uldalle otin kriteeriksi sen, etten tee mitään niin kauan kuin Ulda huutaa. Ilmeisesti aikaisempi treenaus on nyt tuottanut tulosta, sillä älinää ei yllättäen juuri ilmennytkään ja Ulda oli oikein vireessä. Luoksetulossa pysäytysten jälkeen pienet intohaukut, seisominen oli hieman valuva, mutta maahanmeno loistava. Nyt täytyy ottaa matkoja takaperin, eli ensin lyhyeltä matkalta maasta tykö, sitten seisomisesta maahan jne. Merkille ja ruutuun sain myös kasvatettua etäisyyttä ilman älinää. samoin noutoon. Ja tunarikin onnistui jälleen! Hyvä pupu!

Ihkun kanssa harjoittelin kentän lähestymistä, kin Riesa oli treenaamassa. Pari palautusta ja pääsimme jo aivan lähelle ilman, että Ihku enää olisi tuijottanut Riesaa. Alkoi vain tarjoilla seuraamista.

Seuraavaksi pienen jäähyn jälkeen otin Ihkun uudestaan kentälle. Touho treenasi sivussa. Ja sitten minä TYHMÄ! Päästin Ihkun irti, kun hihnan kanssa elämä on niin vaikeaa, ja se syöksyi heti täysillä Touhon luo... ja sai kunnolla turpiinsa! Ainoa mikä lienee onni tapahtumassa, oli se, että kiljuva pentu syöksyi suoraan mun luokseni turvaan, eikä siinä mitään reikiäkään näkynyt. Penne palautui varsin nopeasti järkytyksestä ja rupesi tarjoamaan seuraamista ja perusasentoja. Se ei enää vilkuillut Touhoa, ainoastaan oman hännänalusen haju (anaalit!) sekoitti välillä päätä. Otimme hieman seuraamista 5 keskiarvolla, max. 8 askelta. Kolme hitaahkoa lätkälle menoa. En kunnolla estänyt narulla. Sitten maahanmenoja edessä ja sivulla ja muutama noutokapulan pito. Ja koira autoon.

Kolmannen osuuden otin Ihkun kanssa, kun Touho oli jälleen viereisellä kentällä. Kumpikaan koirista ei näyttänyt jääneen kiinni tilanteeseen, vaan ne pelittivät hienosti. Anteeksi vielä Jari ja Riikka, kun aiheutin turhaa stressiä koirallenne omalla typeryydelläni!

Viimeisessä sessiossa uusin seuraamista ja lätkälle lähetykset, jotka menivät molemmat tosi hyvin.  Lisäksi jälleen maaahanmenoja ja 30s paikkamakuu kaadettuani ruoat maahan metrin päähän Ipanan eteen.

Huh! Mikä päivä!