Hain Ihkun aamulla Parolasta koirahoitolasta ja syöksyin suoraan sieltä Niihaman kentälle Hannu Lilljegrenin koulutukseen. Kävimme ensin läpi leikkimistä. Leikki Ihkun kanssa sujuu ihan hyvin. Yhdellä lelulla lelun palautusta täytyy vielä harjoitella, mutta muuten leikki ilmeisesti näytti siltä kuin pitääkin. :) Jotain tässä vuosien saatossa olen siis minäkin oppinut!

Leikkisession jälkeen Hannu katsoi, kun naksuttelin Ihkulle perusasennosta ja kontaktista ja siitä eteenpäin myös seuraamisesta. Heti alkuun sain moitetta siitä kuinka jätän koiran yksin ja sen huomio herpaantuu muualle. Kontaktin täytyy olla heti alusta niin intensiivistä, että katkoja ei tule. Luulen pääseväni tätä kohden, kun vain lisään palkkaustiheyttä ja suunnittelen treenit hyvin ennen kuin otan koiran kentälle. Seuraamisessa naksutin muutaman kerran taas jätätämisestä, kun Ihku yllättäen alkoi tarjota jääviä. Tuohon täytyy keskittyä! Hannu neuvoi myös kuinka naksun jälkeen voin vapauttaa koiran ja laumavietiä hyväksi käyttäen palkata sen ensin vartalon liikkeillä ja heti tämän perään namilla tai lelulla. Palkkaukseen täytyisi saada vastaavaa leikkimistä kuin mitä itse leikkisessiossamme oli. Liikkeitä treenatessa minä jähmetyn ja unohdan kokonaan leikkifiilarin! Erittäin hyviä neuvoja. Tämä sama ongelmahan mulla on toistunut jo aiemmin Veeran ja Uldankin kanssa.

Kakkososuudella otin luoksetulon pitkällä matkalla Ihkun ollessa pyykkinarussa. Vauhti oli hyvä, mutta lopussa istui hieman kauas. Hannu neuvoi ottamaan lyhyemmällä matkalla jalkojen läpi juoksua ja hetsaten myös eteenistumisia aivan läheltä. Jalkojen ali juoksussa hän oli sitä mieltä, että palkka näkyviin, kun koira nostaa korvansa. Sarin kanssahan olemme yrittäneet löytää kohdan, jossa korvat ovat vielä liiskassa just ennen niiden nostamista, ja palkata tästä kohtaa. Molemmat tavat lienevät toimivia... Luoksetuloissa jatkan kuitenkin pääosin entiseen malliin. Hetsausta ja läheltä eteentuloja, pitkällä matkalla läpijuoksuja. Jotta voin treenata tätä ilman avustajaa täytynee terästäytyä myös paikallaolojen suhteen...

Treenien jälkeen kirmasin vielä lenkille koko koirakolmikon kanssa. Aurinko paistoi ja keväinen hanki kimmelsi! Elämä on ihanaa!