Aamulla kuulin iloisena yllätyksenä, että Ihku oli pistellyt puhelimeni poskeensa... kännykän syöminen on ilmeisesti porokoiralapsilla jonkinlainen kasvuriitti. Ilman sitä ei voi kasvaa kunnon koiraksi... ;)

Valkeakoskella tallasin 120 askeleen jäljen hevosten laitumelle lähes normaaleilla askelväleillä. Puolivälissä oli tosi märkää ja askelmat täyttyivät vedellä. Jälkeä ajaessamme Ihku väisti tätä kohtaa ja lopetti työskentelyn. Sain ohjattua sen kuitenkin hetteikön yli parin metrin päähän, mistä jälki jatkui jälleen mallikkaasti. Seuraava hieman kuivempi hetteikkö ei sitten haitannutkaan Ihkua yhtään. Jäljesti aivan purkille saakka viimeinen nami mukaanlukien. Purkin aukaisu nyt koiran vasemmalta puolen. Näitä täytyy ruveta vaihtelemaan ja jäljen ulkopuolella pitäisi opettaa purkille maahanmeno.

Jurri ja Ihku kävivät myös lenkillä, joka sujui ilman rähinöitä. Uusi maasto oli Ihkusta niin mielenkiintoinen, ettei se jaksanut höykyttää kaveriaan ja niinpä lenki sujui leppoisasti.

Illalla sitten Nellin muistojuhla Kolussa shampanjan ja fondyen merkeissä.