Iippana on keksinyt herätellä mua yöllä. Nyt, kun se alkaa olla suht sisäsiisti ja osaa pyytää pihalle, en tietenkään voi olla nousematta ylös aamulla klo. 5, kun piippausta alkaa kuulua. Kaiken huippu oli kuitenkin to-pe-yönä, kun Ihku aloitti konsertin klo. 2.30. No olihan sillä hätä, mutta ei kovin kummoinen, ja luulen, että se olisi ihan heppoisesti sinnitellyt aamuunkin. Sisään tultuamme se kuitenkin otti leluja suuhunsa ja alkoi riehunnan. Ei siinä sitten auttanut muu kuin siirtyä sohvalle nukkumaan, koira remmiin viereen ja remmi käteen. Alkuun Ihku yritti syödä remmin pois, mutta onneksi se tajusi pian, ettei se ole sallittua ja niinpä se rupesi koisaamaan siinä sohvan vieressä ja nukkui hyvin aamuun klo kuuteen saakka. Huh! On ollut taas hieman raskas viikko näitten varhaisten aamujen vuoksi...

Päivällä kävin vinttikoirakentän vieressä hieman treenailemassa. Alkuun leikin Ihkun kanssa karvapatukalla ja fresbeellä. Otin siitä luoksetuloja. Ensimmäisessä vauhti oli hyvä, mutta jäi hieman kauas istumaan. Toinen luoksetulo oli hidas, kun et hetsannut pentua kunnolla, mutta kolmannella korjasin tämän hetsaamalla koiraa fresbeellä, minkä jälkeen laitoin sen maahan ja siitä luoksetulo. Nyt vauhti oli taas hirmuinen! Korvat oli ihan liiskassa pitkin päätä!

Koska olen tyhmä ja oppimaton, jatkoin tästä, vaikka toki oilisi pitänyt pitää breikki. Jatkoin kuitenkin maksamakkaraseuraamista, joka ei sitten yllättäen ollut kovin hääviä. Paikka ja tekniikka ihan ok, mutta ilmeestä puuttui palo. Palasin siinä sitten vaatimuksessa taapäin, ja odotin, että pensku itse tarjoaa toimintaa, ja nyt sainkin sivullesiitymisiä ja seuraamiseenlähtöjä paremmalla ilmeellä. Loppuun vielä leikkiä, jossa ilme muuttui taas oikeaksi :)

Leikitin myös Uldaa hieman. Se ei juuri fresbeestä perusta, mutta karvamötkö on sen mielestä ihana, ja kahden patukan leikillä mummoon tulikin aikamoista vauhtia.

Sitten jatkoin porokoiralenkitystä. Ihkulla oli pyykkinaru mukana. Kertaalleen se syöksyi variksen perään, kun olin taas liian hidas, mutta loppulenkki sujui mallikkaasti ja penne uskoi hienosti. Se rupesi jopa tarjoamaan jälleen seuraamista, jossa ilme oli jälleen hieno. Se on kyllä outo epeli, sillä nyt taas kuivat frolicin palat näyttivät olevan parempi palkka kuin maksamakkara. Mutta luulatavasti pointti onkin tuossa tarjoamisessa... Pisimmät seuraamispätkät reilu 20 askelta!

Paluulenkillä tein Ihkulle 8. jäljen Lapinniemen ja Rauhanniemen väliselle nurtsille. N. 200 askelta, tuplanamit n. 40 askeleella. Pohja oli kuiva, välillä jopa hieman soraa. Jälki sujui hienosti, vaikka ohi kulki varmaan 50 ihmistä. Kerran Ihku nosti päätään 30 cm maasta puolen sekunnin ajaksi, mutta jatkoi siitä välittömästi. Hiekka/soraosuus oli selvästi vaikeampi, mutta onneksi sitä ei ollut kuin pari metriä. Loppumaahanmeno tuli hieman kauas purkista, sillä Ihku peruutti syötyään viimeisen namin. Kokonaisuudessaan jäljestys sujui hyvin, mutta jälleen hieman hitaasti. Jäi sellainen kutka, että oma turvotettu ruoka taitaa sittenkin motivoida Ihkua paremmin kuin Natural Menu -palaset...