Lähdin kaikkien koirien kanssa lenkille töitten jälkeen. Vinttikoirakentällä leikitin Ihkua ensin kahdella rätilla, mikä sujui hyvin, vaikka pohja oli välistä aivan loskainen. Ihkun ollessa tauolla leikitin Uldaa. Alkuun I haukkui hieman hihnassa, mutta pian se onneksi hiljeni. On ihanaa omistaa hiljainen koira! :) Ihku leikki kakkososuudella kahdella Pandan pallolla ja tämäkin sujui alkukankeuden jälkeen hyvin. Seuraavaksi otin sekä Uldan että Veeran leikkimään ja I taas tauolle. Se oli tauon jälkeen taas todella innoissaan. Koitin leikittää sitä pekonilla, mutta vire laski heti, ja sessio jäi tosi lyhyeen. Leikittyäni hetken Veeran kanssa otin Ihkun vielä neljännen kerran kentälle reikäpallon ja patukan kanssa, ja vauhtia löytyi taas vaikka muille jakaa!

Onnistuneiden treenien jälkeen mieli oli hyvä, ja aurinkokin paistoi kauniisti. Kävimme kiertämässä Pirunvuoren lenkin. Matkalla Ihku singahti kertaalleen metssän ja jäi pyykkinarusta puskaan kiinni. Se rupesi onneksi haukkumaan, kun en löytänyt sen luo heti. Hieman arveluttavaa tässä touhussa kyllä on tuo, että koira voi jäädä metsässä kiinni, ja mitä jos mä en löydäkään sitä...

Paluumatkalla pupu singahti melkein Ihkun jalkojen välistä liikkeelle. Mä huomasin sen ennen koiraa, mutten ehtinyt kuitenkaan saada narusta kiinni. Pahkeinen. Hetken ehdin jo huolestua, mutta pian pentu onneksi palasi takaisin... kadotakseen lähes heti uudestaan! Aargh! Nyt mä kyllä... Olin sitten yllättäen hieman kärmeissäni, kun ihku viimein palasi, minkä se myös itse huomasi. mutta tämä ei ollut välttämättä huono asia lainkaan, sillä jonkin ajan kuluttua Ihku rupesi tarjoamaan seuraamista selkeästi rauhoitellakseen mua. ja loppuviimeksi se seurasi varsin mallikkaasti lähes puoli kilometria. Palkkasin sitä toki tästä vähän väliä, ja siinähän se kiukkukin suli... varsinkin, kun pensku käyttäytyi loppureissun täysin mallikkaasti. On tää raskasta joskus!!!! :)