Aamulla naksuttelin Ihkulle Sorsapuistossa mammumisista liikkeiden välissä, ja hyvinhän ne alkavat sujua! Penne tulee tosi tohkeissaan, kun saa luvan.

Päivällä kaahasin taas Niihamaan treenailemaan. Ulda höntsyili taas avustuskoirana, Veera tepsutteli polvipuvussaan. Sillä ressukalla on kylmä, kun turkki on taas ajeltu.

Iipalle otin alkuun kolme luoksetuloa Marikan pitäessä sitä kiinni. Kahdella ensimmäisellä lähdin pakoon, kolmannella otin suoraan eteen istumisen. Marika huomautti mulle hyvin käskysanoistani. Olen nyt näemmä vaihtanut kutsua "Ihkutuleee!":n vaikka olen aiemmin käyttänyt "Tänneeee!" -käskyä. Yritän siis palata jatkossa tänne-käskyyn. Luoksetuloissa Iippa oli aikasteen nopee, viimeisellä nosti korvat hieman aikaisin mun makuuni, mutta vauhtia kyllä riitti ja loppuasento oli hyvä. Jatkan siis kuten nytkin, eli paljon pakoja.

Jatkoin lelulla palkatuilla seuraamisilla. En uskaltanut ottaa kuin 4 lyhyttä pätkää, sillä jännitin, josko penne taas kyllästyy. Mutta nämä onnistuivat siis hyvin :) Toki mä heilun liikaa, mutta...

Kolmanneksi samaan sessioon naksuttelin vielä maahanmenoista. Ensimmäinen sarja oli hidas, mutta kolmas sarja oli jo kohtuullisen nopea, joten olin siihen tyytyväinen. Häiriöt hidastavat aina toimintaa aluksi.

Hetken tauon jälkeen alkoivat Tavesin viralliset pentutreenit. Nyt Iihkalilla oli nuppi aivan sekaisin ja volyymi kaakkoon väännettynä. Se hillui ja huusi, ei pitänyt kontaktia ja otti häiriötä ihan kaikesta.... Työllä ja tuskalla sain sen ottamaan kontaktia, kun olimme rivissä odottamassa räpläystä. Mutta onnistuttiin siis jotenkin ja Ihku rupesi tarjoilemaan myös maahanmenoja. Tarkastus oli taas hieman hankalaa, poitsu kiemurteli ja väisti... en tiedä miten tuota nyt jatkossa tekisin. Taidan ottaa harjoitukset Tamskin toko-ryhmän yhteyteen... Iippa on hiukan turhan epävarma vieraitten ihmisten suhteen...

Harjoittelimme sitten myös seuraamista pujotellen muita koiria. Mä unohdin taas, ettei Ihku osaa jatkaa heti palkkauksen jälkeen ja niinhän homma meinas revetä... Eli pätkiä hyvin, mutta myös hyvin huonosti... Seuraavaksi harjoittelimme mammumista kentän laidalla ja kyllä taas oli vaikeeta. Ja mä olin ihan turhake, maanittelin vain koiraa turhaan... Auuuh! Oon ihan löperö! Vihdoin pääsimme myös itse kehään, missä ajattelin ottaa sauraamisia narupallolla, mutta eihän siitäkään mitään tullut. Mä heiluin liikaa, Iippa haisteli maata, ryhmän vetäjä käski mun leikkiä rauhassa ja antaa koiran voittaa... ja sittenhän Ihku viimeistään kyllästyi, kun ei saanut minkäänlaista vastusta.... Ei riitä sanat kertomaan, kuinka taas tuntui loistokkaalta! Eli emme päässeet seuraamiseen lainkaan ja leikkiminenkin oli mitä sattuu.

Hetken hengähdyksen jälkeen hain Iipan vielä kentän perukoille, missä leikitin sitä omalla surkealla tyylilläni... Mutta nyt se leikki hyvin! Ja seurasikin taas muutamia askelia hyvällä ilmeellä.

Konsultoin jälkiasioista myös Hermiön Outia ja jäitä hattuun siinäkin... ;) Nyt siis opetan Ihkulle vasta- ja sivutuulet. Sitten etsin pellon, jossa on saroja ja opetan jäljen saran myötäisesti, poikittain ja viistoon eri kulmilla. Ja nämä eri saran suunnat vielä lisäksi eri tuulilla, eri alkuun myötätuulessa, sitten vasta- ja sivutuulet. Ja vasta elokuussa kulmille! Ja välillä täytyy tehdä helppoja harkkoja, jotta perusteet tulevat vahvoiksi, eli namittomia osuuksia ei nyt tarvi lisätä, eikä myöskään matkaa.

Huuh! Kävimme vielä Sarin ja koirien kanssa lenkillä, mikä oli sentään rentouttavaa. Mun pää vain surisee tyhjää tän koko koiraharrastamisen kanssa... Ja vielä Iipalle jälki (n:o 41) agi-kentän nurmikkopellolle, 200 askelta, vastatuuli, ja kohtuullisen paljon namia matkalle. Oli vaikeeta, sillä alusta oli tosi epätasainen. Ja alku oli taas takkua. Nyt täytyy jatkossa tehdä niin tiuhaa namitusta, että homma oikeasti onnistuu heti. Mutta nyt siis uudet tuulet ja pohjat hakuseen.