Kuittisen Jani piti Sarille ja mulle loistavat treenit koirien leikittämisestä. On hienoa kuunnella ihmistä, jolla on taito selittää suomeksi ja näyttää konkreetisesti mitä pitää tehdä. Ja ah! Mikä koiranlukutaito! Kiitos Jani! Jonnalle olen lähinnä kade! ;)

Alkuun Sari ja Troippe treenasivat ja minä olin katseluoppilaana. Opettavaista! Opin aimo määrän ohjaajan passiivisuudesta ja koiran aktiivisuudesta. Siis siitä mitä se käytännössä tarkoittaa. Monethan siitä puhuvat, mutta Jani oli ensimmäinen, joka konkreettisesti näytti mitä se tarkoittaa! Lisäksi  pääsimme patoamisen saloihin tai ainakin sen alkuun... hengityksen tahdin muutokseen, suun sulkeutumiseen ja ajatukseen patoamisesta!

Hiukan jännitti areenalle astuminen Sarin ja Troipepan jälkeen, mutta kyllä se siitä. Heti alkuun sain kuulla tuosta ohjaajan ja koiran aktiivisuuden / passiivisuuden suhteesta, Jani kuitenkin totesi, että koska Ihku on nyt oppinut kuitenkin leikkimään tietyllä tavalla, mä en voi oitis ruveta passiiviseksi, vaan muutos täytyy tapahtua vaiheittain. No tosiasia onkin, että mun täytyy todellakin kuivaharjoitella tuota patukan heiluttamista. Jotkut asiat näyttää helpolta, mutta oma motorinen muisti on asioista eri mieltä!

Sitten katsoimme irroitusta. Ni Ihku ei irrottanut. Jani pyysi mua käskeen sitä istumaan, mutta Iihkali veti vain voimallisemmin. Jossain vaiheessa istu-käsky meni kuitenkin jakeluun ja tämän jälkeen irroituksetkin. Eli : vähemmän sanoja, mutta enemmän tarkoitusta sanoihin!

Jossain kohden annoin Ihkun voittaa rätin itselleen... ja se kirmasikin lelun kanssa heti pois. Tähän ohjeeksi n. 3 m naru ja leikittäminen siinä, niin ettei Iippa pääse omille teilleen. Tämäkin pitäisi oikeasti laittaa vain omaan kaaliin, eli ei oikeasti lainkaan noita karkaamismahdollisuuksia! Lieassa ollessaanhan Ihku rupeaa aika herkästikin tarjoamaan lelun tuomista mulle.

Sitten tuli huomiota siitä missä kohden koiran pitäisi voittaaa. Eli siis silloin, kun se vetää lelua pois multa! Heh! Ja saalisleikissä täytyy antaa koiran purra korkealle. Tämänhän näin jo Janitan neuvoessa mua, eli Ihku ei leiki kunnolla, jos saaliissa ei ole kunnon vastusta. Nyt täytyisi vain opetella saaliin nosto sivulle, niin etten ole aina ihan yltä päätä kurassa itse!

Ja lopuksi otin vielä patoamista... kun Ihku sulki suunsa, saalis lähti. Hieno poitsu! Se osaa ainakin alkeet tuosta!

Janin lähdetyä jatkoimme vielä Sarin kanssa treenailua. Ulda pääsi vähän höntsyilemään ja voi kun se nautti! :) Otin Ihkulle namilla 5 pätkää seuraamista. Max. 35 askelta. Hyvin onnistui. Nyt pitäisi taas katsoa kirjasta noita askelvauíhteluita, jotta homma hoituisi jatkossakin. Tauon jälkeen lähetin Ihkua vielä ruutuu x 3. Nyt laitoin ensimmäiset namit ruutuun, kun koira oli vielä autossa. Meno ruutuun oli nopea, mutta hieman epävarma. Kahdessa jälkimmäisessä oli taas tuttu kiilto silmissä! Viimisellä tosin karkas ruutuun ennen lupaa..

Kävimme koko 2x3 koplan kanssa vielä lenkillä treenien jälkeen. Kaikki muuta paitsi Iihkali ja Veera uivat sydämensä kyllyydestä. Iippa ajautui kyllä jotenkin käsittämättömästi rantavedessä olevan puunrungon päälle, josta se näemmä tippuikin... päästyään takaisin rungolle se ei kuitenkaan uskaltanut enää rantautua, ennen kuin lähdimme pois päin koko paikalta. Sitten se leiskautti komealla loikalla veteen ja siitä suoraan ylös ja kaverien perään. Höpö!