Lauantaina tein Ihkulle n. 240 askeleen jäljen Hotelli Kaupin vieressä olevalle nurtsille. Taas loppui matka kesken... Pohja oli kuivahko. Laitoin osan nameista nyt kanta-varvas-tyylillä. Pikkuneppula talutti pyöränsä jäljen yli, kun olin saanut sen tallattua. Hyvä harha!

Iippa jäljesti hyvin (taas! ;)), mutta kerran istui maahan kesken jäljen, kun pidin liikaa vastaan. Oma vika siis. Viettikatkos kerran ja sekin hyvin hyvin lyhyt, hieman vain nosti päätään ja jatkoi heti.

Sunnuntaina tein 40. jäljen Harjavallassa papan nurtsille. Harmillisesti aloitin Mirjan ja Erkin pihan rajalta, ja matkaa riitti taas vain 300 askeleeseen. Seuraavalla kerralla täytyy alottaa omenatarhalta ellen sitten ole opettanut kulmia sitä ennen... Nyt tyhjiä 4-6-8- ja kertaalleen 10 askeltakin. Väleihin useinmiten pari-kolme askelta, joissa varvas-kanta-namit, joskus hiukan pidempikin namipätkä. Puoliväliin laitoin toisen ruokakipon. Vasta ajettu nurmikko pohjalla, yksi kuivempi polku matkalla.

Alkupätkällä jäljelle jäi 6 namia. Hieman lähti huolimattomasti. Alussa nosti myös päätään, kun naapurista kuului ääniä. Keskipurkkia kohden jäljestys kuitenkin parani, ja purkilla meni suoraan maahan. Kun Ihku oli syönyt olin valmiina ja ohjasin sen kaulapannasta jatkamaan jälkeä. Hieman se ihmetteli, mutta jatkoi pienen tuumauksen jälkeen, ja mainittakoon, ettei se edes nostanut päätään kunnolla ylös tässä välissä. Ja loppu menikin kuin tanssa! Vain yksi nami jäi jäljelle. Työskentely oli tosi tarkkaa ja lopussa suora purkin ilmaisu!

Kotimatkalla poikkesin Harjavallan koirakentälle, missä tapasin Marian ja Rokki-poitsun. Penneillä oli kyllä ihanaa! Iippa tosin hieman käyttäytyi häiritsevästi yrittäessään astua Rokkia yhtä mittaa... Ja oli kyllä niin mukavaa myös jutella järkevän ja jalat maassa olevan porokoiraharrastajan kanssa! Toivottavasti ehdin pian perehtyä kuvien tallentamiseen tänne blogiin niin, että voin laittaa parhaat painisessiot muidenkin nähtäväksi!