Kävimme lenkillä Ellun, Marikan ja 4 koiran kanssa. Iihkalille jo toinen metsäkierros helteessä, ja se kyllä alkoi näkyäkin.

Siitä huolimatta pidimme penne-treenit hevosten laitumella. Iihkali seurasi ensin muutaman pätkän hattu-palkalla. Pisimmillään 20 askelta hyvällä intensiteetillä. Täyskäännös on vielä väljä, joten ylipäätään noita käännöksiä pitäisi hiljalleen ruveta myös treenaamaan. Seuraavaksi otin kaksi luoksetuloa, joista ensimmäinen huippunopea, toisessa kone alkoi jo hyytyä. Korvat oli kyllä liiskassa hyvin lähes loppuun saakka. Jälkimmäisen kutsun tein kuitenkin ilman alkupakoa, ja se vaikutti selvästi. Eli siihen Ihku ei ole vielä valmis. Loppuun naksuttelin vielä maahanmenoista ja otin pienen paikkamakuunkin piilon kiertämisen kanssa. Makuu 1 min. Aivan lopussa rullasi lonkka-asentoon, joten tässä on oltava tarkkana. Kannattanee jatkossa myös vapauttaa koira sillon, kun se katsoo eteenpäin kohti ruokapurkkia.

Marikalta sain oivan neuvon tuohon lelujen palauttamiseen. Jurrillahan oli aiemmin sama ongelma, eli ei halunnut tuoda leluja takaisin, ja nyt tilanne on hienosti korjaantunut! Marika neuvoi leikkimään usealla pallolla/lelulla suljetussa tilassa. Heitetään aina uusi lelu koiralle paranevassa järjestyksessä. Jos koira tuo lelun mukanaan, tartutaan siihen ja annetaan koiran voittaa se heti takaisin. Ja heti taas uusi lelu kehiin. ja tässä ohjaaja on koko ajan paikallaan, koira saa sinkoilla puolelta toiselle. Olen leikkinyt kyllä kahdella lelulla, mutta tuota "lähityöskentelyä" en ole tehnyt. Katsotaan josko se rupeaisi vaikuttamaan... Kiits Marika!

ja sitten vielä... jälki n:o 46. Ei tuullut, joten en saanut vastatuulta, mutta pelto oli kuiva ja möykkyinen ja heinä, joka siellä kasvoi oli kovin eri pituista. 150 askelta. Ei tyhjiä. Paljon tuplanameja ja ajatusta nimenomaan mättäiden läpi ajamiseen. Lähdin idioottina jäljestämään niin, että Ihkulla oli joustava juoksuhihna remminä. No... koira oli kuin kuminauhan päässä, enkä saanut pideltyä sitä millään. Niinpä keskeytin n. 10 askeleen jälkeen ja kävin vaihtamassa normiremmin, ja sitten uudestaan. Alku oli nyt hidasta, sillä Ihku tarkasteli mun eka jälkiajoyrityksellä tekemät askeleet myös. Kun pääsimme edellisen keskeytyksen kohdalle, normaali askellusrytmikin löytyi. Jouduin pitämään kyllä aika lailla vastaan, mutta nyt jäljessä oli ideaa. Iippa oli koko ajan kuono maassa, ja mä sain hyvin rytmitettyä puolipidätteeni. Ja loppupurkilla täydellisen suora maahanmeno! Ihanaa! tämähän sujuu!

Ja vielä... otimme ampumista. Itse asiassa ensi kerta Ihkulle ja sehän hieman jännittikin mua. Heni meni laitumen takaosaan ampumaan ja ampui tasaisin välein. Me Marikan kanssa lähdimme pihalta ja lähestyimme hiljalleen koiria koko ajan syötellen. Ihku reagoi ihan ensimmäiseen ampumiseen liikauttamalla korviaan (uusi ääni!), mutta sitten se vain imuroi maasta sinne heittelemiäni lihapullan paloja. Samalla huomasin, että se poika ei osaa etsiä tallaamattomasta maasta ruokaa kunnolla! Hih! Se siis osaa oikeasti haistaa tallatun jäljen ja tallaamattoman maan välisen eron. Jouduin useaan otteeseen näyttämään Ihkulle maassa olevan namin, kun se olisi mieluummin ottanut niitä tarjoiluna suoraan kädestä. Pääsimme aivan parin metrin päähän Henistä ennen kuin Ihkun korvat rupesivat heilumaan, ja siinä vaiheessa ääni olikin kyllä tosi kova. Muakin aina hätkäytti. Mutta loistava harjoitus! Ja Ipana selvisi täydellisesti! Kiitos Henrikille! Hienosti ammuttu!