Aamulla naksutin Ihkulle sisällä lätkää ja istumisia. Molemmat ovat kehittyneet hiljalleen.

Töitten jälkeen kävimme Kaupissa lenkillä. Vinttikoiraradan vieressä penne säntäsi vammaisen pupun perään minkä kintuistaan pääsi. Pupu singahteli sinne tänne, se pyöri koiraradan katsomon alla ja tuli kertaalleen siinä takana olevaa rinnettä alas kylkimyyryä. Ei tehonnut Ihkuun mun karjuminen eikä ilmasuihkeet, vaikka ehdin pupun honkkelehtimisen takia alle 10 m päähän kaksikosta. Siinä vaiheessa jänö päätti jatkaa matkaansa suoraviivaisemmin ja sinne katosivat molemmat. Grrrr... Hain vanhukset, jotka olivat piiloutuneet läheiseen puskaan ja lähdin hakemaan Ihkua. Se tuli takaisin vajaav viiden minuutin kuluessa. Kieli oli kilometrin pituinen... Voi... sanonko mitä!?!

Onneksi Marika soitteli ja sain rauhoituttua, sillä olin suunnitellut päivätreenit siihen vinttikoiraradan taa kentälle. Aloitin perusasennoilla ja maassa odottamisilla. Hyvin. Seuraavaksi vuorossa pirupallosukan perään syöksymistä mun jalkojen välistä. Muutamalla toistolla tajusi, ja aivan lyhyeltä matkalta sain kiihdytetyn luoksetulon. Sitten lätkä, jolle Iihkali meni tosi vauhdilla. Naksuttelin lätkää vielä aivan läheltä ja nopeasti poju löi sitä tassullaan. Nyt täytyisi vain malttaa noissa toistoissa. Seuraavaksi otin noutoa vaihtaen kapulaa punalenkkiseen karvapatukkaan. Lelun kanssa sujui hyvin. Sitten vielä istumisen naksutuksia ja näistä pari oli jo aivan loistavan nopeita. Ja lopuksi yksi nouto ja siitä loppuruoka. Tässä väsy iski jo ja vauhti ei ollut päätä huimaava kumpaankaan suuntaan. Toisaalta en ole ottanut tuota ennen ruoan kanssa, joten Ihku oli myös siitä ihmeissään. Täytyy nyt tehdä vaikka leikkien ja viimeisestä leikin yhteydessä tehdystä noudosta ruoka.