Hermiön Outi tuli ystävällisesti avustamaan mua Ihkun kulmaharjoituksissa! Kiitos Outi miljoonasti! Ilman loistavaa ohjaustasi olisin kyllä varmuudella sössinyt kaiken! ;)

Tallasin 100 + 7 askeleen myötätuulijäljen Tamfeltin nurmelle viistosti sarojen suhteen. Tyhjiä vaihtelevasti 1-5 kappaletta + lopussa nuo 7 tyhjää ennen jäljen loppumista. Iippa lähti heti alusta työskentelemään intensiivisesti ja tasaisella vauhdilla. En juuri huomannut tyhjiä, sillä vauhti oli sangen tasaista. Ihku haisteli lopussa olevat 7 tyhjää, jatkoi ikäänkuin seuraavalle askelmalle ja pysähtyi, kun ei sitä askelmaa ollutkaan! Hetken se haisteli ympärilleen ja kääntyi sitten myötäpäivään ympäri löytäen viimeisestä askelmasta yllätyksekseen ison läjän läskiä, jonka Outi sinne pikaisesti laittoi Ihkun ihmetellessä jäljen tyssäämistä. Hieno mies! Kehuttiin koiraa, kunnes se oli syönyt viimeisen askelman herkun ja sitten vain rauhassa autoon. Koira oli hieman ihmeissään tapahtumasta, mutta jospa sen pikku päässä muhisi nyt jotain suurta!

Hieno homma! Näitä pysäytyksiä teen nyt kolmen sarjoissa, kunnes Ihku ei mene enää jäljen yli, kun se loppuu. Outi lupasi katsoa tilannetta eteenpäin sitten ensi viikolla tai sitä seuraavalla. Huuh! Olin koko illan ihan haltioissani! Pikku-nuusku teki kyllä hienoa työtä, mutta onhan tässä toki taustatöitä tehtykin. Kyseessä oli 79. jälki ja Ihku on kuitenkin vasta 11 kk 10 päivää vanha.

Illalla lähdin vielä Koluun Marikan kanssa ratsastamaan. Tirnu vei mua kuin litran mittaa... lenkkarit jalassa ja ruostuneilla taidoillani ei poni oikein pysynyt hyppysissä. Mutta mukavaa oli! Ratsilenkin jälkeen Jurri, Ihku ja Hatsi juoksentelivat pihalla sydämensä kyllyydestä ja vielä aivan illalla kävimme Ellun ja Oton kanssa takatiellä pikku kävelylenkin. Hieman Otto mulkkas Ihkua, kun käännyimme takaisin päin, mutta muuten hihnalenkki sujui hyvin. Huomenna sitten uusinta, jotta tilanne saadaan hallintaan.