Kävimme Tarjan ja porostimien kanssa juoksemassa. Ihku oli alkuun taas aivan kuminauhan päässä, singahteli ja pysähteli, mutta parin kilometrin jälkeen homma alkoi jälleen luistaa, joten eiköhän siitä vielä juoksukoira tule.

Outi sattui olemaan paikan päällä, kun ajelin Ihkulle jälkeä tekemään. Tallasin 125 askelta varsin navakkaan myötätuuleen, tyhjät kuten ennenkin. Ihku pysähtyi itse jäljen loputtua ja kääntyi nopeasti ympäri. Jälleen hieman nopeutumista aiempaan verrattuna. Sovimme nyt, että ajan tämän sarjan ja aloitan viikonlopun jälkeen uuden, minkä loppuun muodostamme sitten sen ensimmäisen kulman. Hyvät pohjat tukevat jatkoa, ja tässä vaiheessa en haluaisikaan kiirehtiä.

Naksuttelun saldona Ihku on nyt oppinut sisällä myös oikealle käännökset. Seisomisen tarjoaminen on vahvistunut. Sivuttaisaskeleet oikealle ovat hyvät, vasemmalle on vielä pientä epävarmuutta. Perusasento meinaa valua aavistuksen eteen, joten siinä on tarkennuttava. Kakeissa seisomisesta istumiset menevät hyvin taa, mutta istumisesta seisomaan nousussa tekniikka on vielä hakusessa. Ajoittain tulee pomppu taapäin siinäkin, vaikka pitäisi astua eteen. Perusvalmiudet täytyy opettaa sitten myös häiriöissä ja doggie zenille. Siinä talvelle proggista.