Ulda sai pörrätä taas paikkamakuukoirana Niihamassa. Lisäksi se otti hieman seuraamista, ruudun, kakeja ja runsaasti leikkimistä ja halailua nurtsilla.

Ihkulle otin alkuun luoksetulon Sarin pitäessä sitä kiinni. Palkkaus edestä. Seuraava luoksetulo osin pakona ja palkkaus vastaavasti. Sitten jätin koiran istumaan ja otin läheltä tuloja pari kpl ja hyvin kaikki sujuivat. Jatkoin heittämällä noutokapulan, jonka haki varsin hyvin. Uusin vielä pari heittoa, jotka eivät yltäneet ensimmäisen tasolle, eli jatkossa vain yksi nouto ja paljon leikkiä sen ympärille. Tauon jälkeen harjoittelin hieman jääviä ja sain heti Sarilta satikutia, kun olen yhdistänyt käskyn seisomiseen, vaikka Ihku ei osaakaan sitä vielä kovin mallikkaasti tarjota. Grrr... Harmitti, kun en itte ollut asiaa taas tajunnut, mutta jatkossa siis naksuttelen seisomiset myös liikkeestä ja unohdan nuo käskysanat, kunnes poju osaa tarjota asiat mallikkaasti. Pohjat ensin ja tiilien kasaus vasta sitten!

Virallisissa pentutreeneissä aloitin seuraamisi´lla, jotka sujuivat tosi hyvin. Pisin pätkä oli 50 askelta, jossa kyllä pariin otteeseen aavistus haparointia. Vasemmalle käännökset sujuivat nyt tosi hyvin. Oikealle on vaikeampaa, eli se täytyy harkata ensin kotona. Lisäksi otin noita seisomisen tarjoamisia ja heti homma alkoi sujua. Viisas koira! Vein Ihkun autolle jo vartin kuluttua pentutreenien alusta, sillä akku alkoi selvästi tyhjentyä intensiivisen harjottelun myötä. Kerrankin olin ainakin lähes tulkoon tarpeeksi fiksu, jotten jatkanut yli pennen sietokyvyn. Hiljaa hyvä tulee...

Tauon jälkeen Santikon Kari avusti meitä hieman luoksepäästävyyden kanssa. Hänen kanssaan ei tilanteessa ollut mitään ongelmaa, mutta arviolta 4-5 vanha poikansa aiheutti Ihkussa huutoreaktion. Pohdimme hieman tilannetta, ja Santikko oli sitä mieltä, että 11-kuista koiraa voisi jo kieltää moisesta käytöksestä. Teimme sitten niin, että kielsin Ihkua sen huutaessa ja kun se hiljeni, se sai palkaksi namuja sekä minulta, että suloisen reippaalta avustajapojalta. Vain kaksi kieltoa tarvittiin, jonka jälkeen Ihku sieti varsin hyvin tilanteen ja otti vain tiiviisti katsekontaktia pojan lähestyessä. Hieman se urisi epävarmuuttaan, mutta toimi kyllä tosi hyvin ja mikä parasta, sitä päästiin nyt oikeasti kehumaan hienosta käytöksestä. Kiitos opettajille!

Kävimme Sarin ja molempien koiralaumojen kanssa vielä lenkillä. Oli kyllä tosi kiva päivä kaikkinensa, vaikka työtkin alkoivat loman jälkeen ja kaikki!