Aamun juoksulenkillä Ihku oli tosi hieno. Alkuun se tuppas taas hieman merkkaileen, mutta kun Ulda siirtyi johtoon tennispallonsa kanssa, tuli Ihkuun vauhtia. Sain todellakin pidellä sitä kaikin voimin. Koira veti nelivetolaukalla hartiat kyyryssä ja mä pistelin perässä niin kovaa kuin ehdin jalkojani astelella ja mitä kunto antoi myöden. Hauskaa oli. Toivottavasti pääsemme canicrossaileen oikein virallisesti ensi kesänä.

Päivällä sitten lonkkakuvaus- ja rokotusreissu... Kuvia otettiin kolmet kappaleet sekä lonkista että kyynäristä, jotta saatiin riittävän suorat otokset. No tuskinpa se säderasitus tuota koiraa kaataa, mutta aina tulee toki mietittyä... Mukavaa tässä oli kuitenkin se, että mä sain extrakuvista toiset ittelleni.

Lonkissa symmetrisesti vaikutelmaa acetabulumin kattoisuuden lievästä vajaudesta, caputit olivat kuitenkin oikein suuntautuneet eikä niiden muodossakaan (kai...?) ollut poikkeavaa. Koiran reisiluun päät ovat kovin eri näköiset kuin ihmisen. Mutta B:nä lähtevät Kennelliittoon. Kyynärissä capitulum radiin muoto ei el:n mielestä ollut tarpeeksi kovera ja lisäksi niiden reunoissa oli prominenssia extensiopuolella. Artroosimuutoksia ei kuitenkaan näkynyt ja el. laittoi kuvat 1-koodilla meneen. Ilmeisesti siis hieman kummallisen malliset, mutteivat sairaat. Kestävät kuulemma kevyen koiran käytössä koko elämän! ;) Itsekin uskon, että kyseessä on vain lievä muotovariaatio, näkyyhän noita normaalivariaatioita ihmisilläkin vaikka kuinka ja paljon. (Keats tuskin on kuitenkaan näistä kirjaa tehnyt...)

Oheistoiminnoista on pakko mainita, että Ihkustä löytyi vastaanotolla 7 punkkia! Kun se oli kerrankin paikoillaan rauhoitettuna, ehdin räplätä sen kunnolla läpi. Lienevät vielä noita Ekskärin matkamuistoja. Hih! Ja tärkeää tietoa vielä se, että jässikkä painaa siis 16,8kg, siihen taitaa jäädä suurin piirtein.

Illalla Ihku oli nukutuskrapulassa. Otin sen tallille mukaan, kun se tahtoi lähteä... Ei olisi kantsinut, sillä kaikki ihmiset oli Ihkun mielestä tosi pelottavia ja kaikille piti murista ja haukkua. Onneksi autossa oli kuitenkin turvallista ja ratsastustunnin jälkeen koira olikin jo normaalistunut ja uskaltui lähestyä kimottavaa Kikkaakin... ;) Krapula on kamala asia!