Perjantaina olin jo rauhoittunut Iippanan karkumatkasta, ja elämä lähti heti aamusta rullaamaan normisti eteenpäin. :)

Ihku on harjoitellut nyt kakeja ja niihin myös hieman (1-3s) aikaakin. Palautin tekniikan taapäin, niin että takajalat ovat paikallaan. Ihku keksi itse kuinka se nousee maasta seisomaan. Takajalat ovat paikallaan, mutta etuset astuvat hieman taapäin. Maahanmenossa se siirtää etusiaan taas hieman eteenpäin. Istumiset menevät pääosin hienosti taakse ja seisomiset istumasta eteen. Jos tekniikka ei täysin toimi, jätän palkkaamatta, ja seuraavaan Iippa korjaakin jo tilanteen. On se niin fiksu!

Olen läpikäynyt myös liikkeestä istumisen, seisomisen ja eilen viimeisenä myös maahanmenon. Istuminen oli viime harjoituksessa HIENO! Seisomisessa hieman tassuttaa etusilla, mutta maahanmenot ovat nopeutuneet viime viikosta eli siinä tassutus on vähentynyt. Uskon, että varmuuden kautta nopeus kasvaa. Ei pidä jäädä samaa liian kauaksi aikaa hinkuttamaan vaan antaa tauon tehdä tehtävänsä. Ja stimuluskontrollikin on tullut aivan automaattisesti. Ihku ei juurikaan ennakoi käskyjä, kun otan ne mukaan kuvioon, vaan odottaa hienosti ja seuraa innolla!

Treenasin myös oikealle käännöstä ja otin katseen mukaan käännökseen. Olen aiemmin tuijottanut koiraa oikealle käännöksessä ja väljäähän se on ollut. Nyt suuntasin katseeni käännöksen suuntaan ja avot! Koira tekee hienot täyskäännökset. Paikallanikin pyörin kaksi rundia ympäri ja Ihku seurasi tiiviisti käännöstä koko matkan ennen vahvistamista! On se FIKUS!

Peruutusta olen lisännyt 3-5 metriin eli olkkari päästä toiseen menee nyt peruuttaen. Alussa on vielä haparointia, mutta muutamalla vahvistuksella tuokin on ruvennut toimimaan. Ja kulmat peruutuksen jälkeen sujuvat myös molempiin suuntiin... jopa melkein paremmin kuin eteenpäin mentäessä... ;)

Noutokapula sisällä on metallia. Sitäkin olen hieman taas vahvistanut. Saamarin nykinä kapulaa ottaessa vain aina välillä ilmaantuu kuvioon! Täytyy vahvistaa tuota kädestä kapulan ottamista ja siirtyä siinä hiljalleen maata kohden. Nyt kaikki painopiste siihen. Kalisuttaminen täytyy kitkeä pois. Eteentuonnit sitä vastoin ovat jo varsin hyviä ja tiiviitä. Ja myös vinot tulot oikaistuvat suoriksi!

Lenkeillä olen pyrkinyt vahvistamaan kontaktia vieraiden koirien tullessa. Ajoittain onnistuu apremmin, ajoittain hieman heikommin. Perjantaina olimme Tarjan ja porosten kanssa juoksulenkillä ja tapahtui tuo huonompi vaihtoehto... Olin juurikin hiissaamassa kakkapussia roskiin, enkä ehtinyt kaivaa nameja taskusta. Vastaan tuli koira ja Ihku hyökkäsi! Tuotahan se ei onneksi yleensä tee. Karjaisin ja yritin napata hihnan lyhyelle... yllättäen Ihku lakosi maahan aivan litteeksi. Ilmeisestikin torstain karkureissun kylmettämä ilmapiiri oli kuitenkin vaikuttanut jotain. Ikinä aikaisemmin Ihku ei ole osoittanut tuollaisia alistuvia eleitä, vain pari kertaa on korvat taipunut ja silmät viiruttunut aiemmin. Hui! Onneksi namit alkoivat olla valmiina, ja pääsin palkkaamaan koiraa heti pian tilanteen jälkeen, kun se lähti mukaani vilkaisemattakaan taakseen toista koiraa.