Treenasimme Sarin ja Helin kanssa Tavesin kentällä. Ursula sai höntsäillä ennen muiden tuloa ja voi, että kun sillä oli kivaa. Kun tuon vauhdin saisi Ihkuunkin (mutta ilman äänitehosteita!), niin voi jesh! Toivotaan, että varmuuden kautta hiljalleen.

Iippa aloitti luoksetuloilla räjähtävin lähdöoin. Palkkaus sekä jalkojen välistä, että välillä edessä istumisesta. Nämä superhienot. Koira keskittyi hienosti, vaikka Heli ja sari tulivan paikalle kesken treenin. Jatkoin edestä sivulle siirtymillä, jotka kohtuullisia, mutta edelleen työtä on. Maahanmenot ovat kehittyneet. Näihin voisi jatkossa ottaa liikkeestä myös oman pysäyksen mukaan ennen kuin liikkeen kehittää puhtaaseen liikkeestä maahanmenoon. Kiitti vinkistä Sari!

Kakkososuudella palkkasin lelulla makuusta seuruuseen lähtöjä. Alkuun Ihku ei meinannut tajuta, mutta pian lamppu syttyi taas. Sitten hetsausluoksetulo Sarin pitäessä koiraa kiinni. Nyt Ihku todella haluaa tulla. Olin hidas enkä ehtinyt naksauttaa liiskoista korvista. Hyvä kuitenkin. Kentän toiseen päähän paluu seuraten ja loeikillä palkaten. Hyvin. Sitten vaihdoin nameille ja takapään kontrollia, peruutusta ja oikealle käännösten muokkausta. Kaksi ensinmainittua ovat jo varsin hienoja, oikealle tarvii vielä harjoitusta. Jatkossa voisi aloittaa sillä.

Kolmososuudella treenasimme ruutua, jonne pari tosi mallikasta singahdusta pallopalkalla. Vielä kaukaa lähetys ruoalle, joka meinasi mennä aivan mönkään mun itsepäisyyden takia... mutta onnistuihan se, kun maltoin uskoa neuvoja... Noloa, kun mä aina haluun tehä ihan itte! Onnistuneen ruutusession jälkeen vielä tunari, joka on kyllä tosi hankala lumiseesa maassa. Nenä jotenkin menee epäkuntoon... Onnistui kuitenkin.

Treenien jälkeen suhasimme vielä lenkille kauniiseen lumiseen metsään. Ihkulla oli kaikki sähkövermeet päällä ja se muistutti ameriikkalaista joulukuusta hangessa pomppiessaan. Mutta ei karannut... kun ihan vähän ja tuli pippurisena takasin...