Nyt keksin, kuinka saan Ihkun takapään toimimaan. Pysähdyn kulmaan heti ensimmäisen askeleen jälkeen ja odotan... kunnes koira korjaa asentonsa! Yksinkertaista, mutta totta. Aiemmin olen huomaamattani vahvistanut koiran paikalla olemista, kun itse kierrän sitä. Hoaaah! Että ei aina raksuta! ;) Lisäksi otin harjoitteluun mukaan väistämisen kaarroksen suhteen perä ulospäin. Kiersin keittiön ja olkkarin välistä ympyrää, ja koira väisti koko ajan takapäällä ulos. Ratsastus auttaa kyllä näiden asioiden hahmottamisessa aika lailla!

Tiistaina kävimme pitkästä aikaa Riitan ja Rosan kanssa lenkillä ja vaihteeks Ihku läks! Sen edestä singahti pupu, ja sitruunasta viis, penne meni! Mutta onneksi se oli poissa vain 7-8 min, eli ihan ei sydän pysähtynyt...