Hih! Ihan huvitti, kun luin tuon edellisen hieman tuohtuneen ja muutaman kirjoitusvirheen sisältävän tekstini...Silmänisku

Kävimme lauantaina Marikan kanssa Valkeakoskella lenkillä. Iippa ja Jurri tulevat edelleenkin loistavasti toimeen, vaikka edellisistä treffeistä olikin kulunut aikaa. Kiva näin. Lenkillä Iippa teki pienen oman kierroksen ja loppumatka jatkuikin sitten narussa...

Treenasimme kentällä. Taas oli hermorakenteessa pitämistä. Perjantainen aiheutti hieman mietintää pikku-Iihkalille ja pariin otteeseen se väisti mua ihan ilman mitään aktuellia syytä... Oma vika. Täytyy nyt vain yrittää siedättää sitä edelleen ja jatkaa leikkitreenejä.

Seuraaminen oli ihan kohtuulisesti korjaantunut. Tosin pisimmillään etenimme varmaan ihan 5 askelta! Luoksetulot ok. Puunkierto ja siitä up oli loistava! Estehyppy aiheutti sitä hämmennystä, mutta tauon jälkeen lätkän ja namien avulle sekin onnistui. Lopuksi vielä ruutuunmenot, jotka ihan kohtuullisia. Hieman koira pomppii ylöspäin loppumetreillä, mikä tietty hidastaa vauhtia, mutta ainakin sillä oli kivaa... siis loppuviimeks pienen väliahdistuksen jälkeen.

Illemmalla kävin ensin kävelyttämässä vanhuskoirat keskenään ja sitten kävimme vielä porosten kanssa juoksemassa. Iihkali alkoi olla siinä vaiheessa aavistuksen puhki... se juoksi lähinnä vieressä koko lenkin. No lenkki oli tosi mukava, mutta nyt on pakko siirtyä tauolle, sillä mun vanha vammautunut nilkkani turposi yön aikana taas palloksi...

Sunnuntaina kävin pitkällä kävelyllä Niihamassa, minkä jälkeen Ihku pääsi tutustumaan agi-kisojen ihmemaahan. Jännää oli ja kontaktin pito oli rikkonaista, mutta näitä täytyy ruveta nyt treenaamaan. Seurauttelin koiraa pitkin maneesin päätyä ja katselin peilistä, miltä homma näytti... No ei hääviltä. Iippa kiemurtelee ja on levottoman näköinen, vaikka kontakti pitäisikin. Harjoitusta siis vain lisää.
Sinänsä oli hassua, kun Ihku huomasi peilikuvamme pari kertaa palkkauksen yhteydessä ja rupesi epäluuloisena tuijottamaan kuvajaistaan. Se huomaa sitten ihmeasioita. Viime viikolla se mm. murisi lukemalleni kirjalle... Kirjan kannessa kun on kuva maalattukasvoisesta intiaanista, joka näyttä kyllä aika hurjalta...

Kyllä tää aina välillä on haastavaa tämä ns. koirien kouliminen. Itseähän tässä eniten yrittää kouluttaa ja turhauma on välillä valtava... Mutta en kyllä osaa kuvitella elämääni ilmankaan näitä pikku haasteita. Helpommallakin pääsisi, mutta kun sisu ei anna myöden... tai joku.Hymy