Torstaina lähdin koiruusten kanssa pimeään märkään metsään takasyksyn sulatettua lumet maasta. Ursula sai kulkea omia polkujaan, mutta Veera ja Iihkali olivat tiukasti narussa oman turvallisuutensa ja mun mielenterveyteni vuoksi. Pimeässä Veera eksyy ja Ihku lähtee jahtiin...

Kävin vinttikoirakentän takana treenaamassa. Maa oli aikasteen liukas, mutta aivan kentän reunalla oli sopivaa höntsäilyaluetta. Ulda sai olla harjoituskappaleena, kun kävin läpi Iipan treeniä. Veerakin pääsi kentälle, mutta se ei ymmärtänyt lelujen päälle mitään. Sain sen kuitenkin innostettua pienellä härkkimisellä ja niinhän se shellie-vanhuskin innostui törkkimään tassuilla takaisin ja hieman jopa mellastusta oli ilmassa .

Ihku aloitti 1-2-3-leikillä, jota olen hieman modifioinut. Sanoin "Käsky" ja "Tule", ja hienosti onnistui. Ajattelin linkittää tuohon ketjuun myös "Oletko valmis?" ja "Valmis", jolloin voin opettaa samalla koiralle kisahäiriötä. Fiksu minä! 1-2-3-leikin jälkeen otin luoksetulon myös palkaten jalkojen välistä ja tämän jälkeen siirryin puunkiertoon ja siitä luoksetuloihin. Lätkä on vielä vihjeenä puunkiertoon.

Tauon jälkeen jatkoin wubba-palkalla seisomisten tarjoamista. Ihku osaa tarjota seisomista nyt hyvin peruutuksesta ja se pysyy paikalla vaikka heilutan lelua sen nenän edessä. Luopumisen opettaminen namilla kannatti! Ja koira on tosi täpäkkä tuossa seisomisessa, sillä se odottaa vain lupaa hyökätä leluun kiinni. Palkkasin kyllä heittämällä lelun koiran taa. Otin uppeja myös puunkierrolla ja ne olivat upeita! Mahtavaa, että luoksetulon pysäytyksen luonnistuvat näin kuin ohimennen.

Paluulenkillä törmäsin Leppälän Lauraan miehineen sekä Fannyyn ja pikku-schipperkeen. Fannyhan oli Ursuksen treenikaveri 1-vuotiaiden porostusten agiryhmässä. Oli kyllä tosi mukava nähdä ja jutustella. Uldakin taisi tunnistaa Fannyn, sillä yhtäkkiä se rupesi heiluttamaan valtavasti häntäänsä ja olisi halunnut toista tervehtiä. F ei kuitenkaan ollut kauhean innostunut vanhojen muistelusta, murisi vain hieman ärtyneenä... Niin se vanhuus tulee itse kullekin

Ehtoommalla naksuttelin myös kotona tottista ruoan annon yhteydessä. ihku keskittyi huonosti. Se tuijotteli kissaa ja muita koiria ja homma oli kamalaa. Laitoin sen jäähylle häkkiin ja söin itse välissä. Jäähyn aikana koira oli hieman koonnut itseään ja sessio onnistui kohtuudella. Nyt laitoin kyllä kissan boxiin, sillä se on vielä aivan liian suuri häiriö Iihkalille... eikä se pentele usko, kun yritän pitää sen poissa kentältä!

Otimme seuraamista, jossa oli alkuun edistämistä ja sitten jäämistä... Huaah! Vaikeaa. Upin paranivat lelupalkkauksella ja olivat nyt namipalkallakin aiempaa täsmällisempiä.

Perjantaiaamusta naksuttelin Ihkulle uuden session seuraamisia, ja nyt ne olivat sikahienoja! Yön lepo auttoi! Lisäksi muutama edestä svulle iirtymä, maahanmenoja, jotka ovat nekin nopeutuneet ja loppuun tunnaria. Tunnarin tein kolmesti peräkkäin. Hienosti hasiteli kapulat ja nosti omansa ilman epäröimistä. Mutta mutta... nostossa aina ns. tuplanosto! Otin sitten pelkkää nostoa, ja jätin enisääisen tuplanoston palkkaamatta. Tämän jälkeen nostot olivatkin sitten taas hienoja. Eli täytyy todellakin karsia noita huonoja suoritteita pois palkkaamattomuudella. Seuraavalla kerralla voisin kyllä harjoitella ensin nostoja ja vasta sitten tuota hajuerottelua.

Aamulenkillä oli taas ihanaa, kun lumivaippa peitti maan. Koissutkin olivat innoissaan. Veera singahti yhtäkkiä ohitseni kiihtyvällä ravilla ja siirtyi jopa laukkaan! Se oli pongannut edessä olevat puistonpenkit.  Ulda ja Ihku saavat hypätä penkeille aamuisin ja niiden luona Veerakin tietty saa aina aamunamia. Hih! Veeran ei tarvitse nousta enää penkille, sillä hyppyvoimat ovat jo aavistuksen hiipuneet... Mutta aika söpökki sekin on. Ja sit sanotaan, ettei vanha koira opi uusia temppuja!