Samalla viikolla kahdesti teatterissa, kerran 50-vuotisjuhlissa ja kerran elokuvissa. Auuuh! Stressikupla puhkeaa! Ja tämän lisäksi tietty pari ratsastuskertaa ja koirien kanssa touhuamista. Kun mitään ei osaa karsia, elämä alkaa muuttua jokseenkin sekavaksi!

Lauantaina treenasimme Sarin kanssa. Kiitos vain seurasta. Oli oikein opettavaista taas. Mun täytyy taas palauttaa leikkiasennetta. Stopit jää mietintämyssyyn, ruutu tauolle ja jääviin täytyy kehittää fluencyä. Luoksetuloja vain läpijuoksuna kun treenailen yksin. Sarin kanssa sitten hetsausta ja loppuasentoja sekä noudon palautuksia, joissa niissäkin täytyy nyt ottaa vauhtia lisää.

Sunnuntaina treffasin Marian ja Rokin sekä Marjan ja Lucan Niihamassa. Ursula ja Iihkali olivat mukana, mutta Hattara jäi kotio lepäämään. Roksu ja Luca leikkivät lähes koko matkan, mutta Iihkali sai olla narukoirana aiheutettuaan uhoamisellaan oitis joukkotappelun poikasen... Lenkin jälkeen treffasimme Salmen agikisojen yhteydessä maneesilla. luoksepäästävyysharjoitus sujui ihan kohtuudella. Hieno Iihkali! Sisätiloissa treenailin vielä seuruuta ja jääviä ja hienosti homma sujui. Toki keskittyminen oli lyhytaikaista, mutta ilme oli hyvä ja keskittyminen parani ajan kanssa.

Seuraavaksi Marika ja Jurri saapuivat maneesille ja lähdimme uudelle lenkille. Jurri rakastui Ursikseen ja loppulenkistä Iippa joutui taas naruun aloitettuaan tyhjänpäiväisen uhoilun. Eiköhän se kuitenkin saanut tarpeeksi toimintaa, koko sunnuntaisessioon hurahti yllättäen 5 h aikaa!

Lenkin aikana Satu soitti ja kertoi surukseni, että Pandan akuutti munuaisten vajaatoiminta ei ottanut hellittääkseen. Ajoimme siis viemään sen viimeiselle matkalleen. Ressukka oli ihan väsynyt, mutta siitä huolimatta se heilautti muutaman kerran väsyneesti häntäänsä ja nosteli korviaan, kun kuuli ääniä. Sulokki pikkuinen! Mutta eläinlääkäri oli ystävällinen ja rauhallinen ja päästi Pandan ahdistuksesta. Satu-raukka... Hengessä mukana...