Kävin muutama tunti juoksulenkin jälkeen Niihamassa treenailemassa Ursulan ja Ihkun kanssa. Iippa ei ollut oikein terässä, palo silmistä uupui... Ilmeisesti tuo juoksulenkki vei voimat.

Jo kotoa lähteissä koira testasi, josko tarvitsisi lainkaan lähteä mukaan... ei tullut eteiseen ja kun kutsuin, tuli hittasti lontsien... Laitoin sen tyynen rauhallisesti boxiinsa ja lähdin kolmistaan vanhusten kanssa autolle. Palasin hetken päästä takaisin, vapautin Ihkun laatikosta, mutten huomioinut sitä. Ruokin kissankin ja touhuilin kaikkea... Ja siinä vaiheessa Ihku oli jo valmis lähteen mukaan. Se tarjoili kakeja, jotta olisin sen huomannut! ;)

No vähemmän onnistuneiden treenien jälkeen suhasin koko koiralauman kanssa lenkille ja siellä sitä ihminen piristyy pakostakin! :) Ihkukin rupesi hakemaan taas kivasti kontaktia paluumatkalla...

Illalla pohdin taas tilannetta. Kiristän hieman ruff love-kuuria... Luin toko-raamattua ja palasin jälleen seuraamiseen. Testasin siinä sitten iltaruoalla kuinka seuraaminen sujuu, kun paloittelin sen vielä aiempaakin pienempään. Palkkasin Ihkua vain vasemman jalan askelluksen seuraamisesta ja pysähdyin, jolloin koira otti perusasennon. Vahvistelin ensin näitä. Sitten harjoittelin kävelyä niin, että aina vasen askel ja oikealla viereen, pysäys, vasen askel, oikealla viereen ja pysäys... Ja homma rupesi toimimaan! Muutaman vahvistuksen jälkeen uskalsin ottaa jopa normi askeleen oikealla jalalla ja koira pysyi innokkaana vasemman jalan vieressä! Jihhuuuu! Vaikea selittää, mutta tää oli OIVALLUS!