Ajattelin kovasti koiria ollessani työmatkalla Birminghamissa. Päätin aloittaa kunnolla Uldan aktivoinnin, sillä se ressu jää nyt liikaa Iihkalin varjoon.

Het lauantai-aamusta tuumasta toimeen ja ruoan kanssa naksuttelua. Olin suunnitellut kaikenlaista, mutta yllättäin treeni keskittyi pitkälti katsekontaktiin ja luopumisen alkeiden harjoittamiseen. Näiden naksuttelussa kuluikin yllättäin koko viikonloppu. Pientä edistymistä nähtävissä, mutta samalla mukaan on tullut tasainen aavistuksen äänekäs uloshengitys... Tuo ääntely on kyllä näköjään todella tiiviisti kaikessa mukana. Haukahduksiin reagoin siirtämällä palkkion piiloon selkäni taa ja niitä ei sitten ilmennytkään. Vinkumisen aste on kuitenkin niin hemmetin hankala määritellä, että siitä palkkion evääminen on kyllä todella hankalaa.

Ajattelin naksutella Uldalle päiväruokia ja liäksi 1-2 kertaa viikossa se voisi päästä ulkotreeneihin näin hieman suunnitelmallisemmin. Vanhemmiten tuo koirien aiheuttama melusaaste alkaa kiristää hermoa entistä enemmän. Ja turhahan siitä on kiristyä. Paree yrittää tehdä jotain asialle