Ihku oli maailman sulokein, kun naksuttelin sille aamiaisen yhteydessä. Aloitin istumisen tarjoamisilla, jotka hyvin. Pikku tauon jälkeen sama maahanmenoilla, taas hienosti. Viimeiseksi suunnittelin seisomisia, mutta koska edellisestä treenistä on aikaa, Ihku tarjoili tomerasti kaikkea muuta, mitä viime aikoina on vahvistettu. Ennen kuin huomasinkaan se oli toki mennyt jo istumaan ja maahan. Kun nämä eivät tuottaneet tulosta, se FH-ilmaisi maassa olevan lelukoiran raadon. Hienosti lelu oli tassujen välissä.  Kun tämäkään ei auttanut, se nousi ylös ja kiersi lelun kuin kosketuskepin. Seuraavana se tuli eteeni ja otti tiiviin asennon, ja kun tämäkään ei tuottanut tulosta, seurasi ripeä perusasentoon siirtyminen. Aika poju! Se tarjoili kaikki toiminnat hienosti ja nopeasti eikä turhautumisesta ollut tietoakaan, vaikka oikeaa palikkaa ei meinannut löytyä. Lopulta pääsin kuitenkin palkkaamaan myös siitä seisomisesta ja liikkeestä seisomisenkin tarjoamiset sujuivat sitten hienosti!

Päivälenkin jälkeen tallasin Ruotulaan kuivalle viimekesäiselle niitetylle heinikolla jäljen, jossa kaksi kulmaa (o-v). Kissanruoka. Puuskittainen hieman pyörivä myötätuuli lähdössä. Lämpöä ad 20 astetta!

Olin törky ja puhuin puhelimessa sekä jäljen teossa että ajon alussa... Mutta koira oli hyvä! Ensimmäisellä suoralla oli jälleen kuivunut koirankakkaylläri, jonka olin huomannut jälkeä tekiessäni ja sen kohdalla oli siis tyhjiä. Ihku nosti tyrmistyneenä nenänsä paskan havaitessaan, pysähtyi ja mietti tovin ja ilmaisi paskan menemällä siististi maahan kökkö etutassujen eteen jääden! Reppana. Odottelin, jolloin koira päätti itse jatkaa jälkeä. Hyvä. Ensimmäinen kulma oli hieman vajaa 90 astetta, mutta Iippa teki tarkkaa työtä. Aavistuksen se ajautui jälleen yli, mutta nenu pysyi maassa. Toinen kulma oli vielä tätäkin hienompi! Ja loppukupin ilmaisu oli nopea! Ihku nousi ylös, kun siirryin kupille, mutta lätsähti itse takaisin alas, ennen kuin ehdin pyytää sitä.