Treenasin Ihkun kanssa Tavesin tyhjällä kentällä ennen viikkotreenejä. Penne oli alusta loppuun hyvin mukana, vaikka treenien kokoneiskesto kasvoikin 15-20 minuuttiin!

Aloitin seuruilla, joissa matkan kasvatus teemana. Pisin pätkä 35 askelta, jonka jälkeen pieni katsekontaktin herpaannus, mutta palkka ennen toista virhettä. Muut pätkät sujuivat loistavasti! Tästä jatkoin eteenlähetykseen, jossa 3 tarjoamista kasvavalla etäisyydellä. Ihku laukkaa keppiä kiertämään, muttei vielä kiidä... Ehkäpä asia nopeutuu varmuuden myötä, ja kun tarjoaminen alkaa vahvistua, voin ottaa mukaan myös hetsauksen...

Seuraavana jatkoin jäävillä, joissa Ihku tarjosi ensin istumisia, seuraavassa osiossa maahanmenoja. Yritin vihjata seisomistakin, mutta koska Iippa tarjosi noita muita superinnokkaasti, siirryin minäkin niihin. Jep, jep. Homma etenee.

Seuraavaksi siirryin A-esteelle, jonne lätkät alastuloille. Ihku tarjoili esteen ylitystä suvereenisti, ja muutamien toistojen myötä se alkoi myös loikata teksinisesti oikein harjan yli. Jesh! Hieman hyppy harjan yli on vielä epävarmaa, mutta näyttää koko ajan vahvistuvan.

Koska homma sujui niin loistavasti, uskaltauduin jatkamaaan vielä pariin luoksetuloon, joissa palkkasin nyt vauhdista tarjoamalla nahkarievun eteeni. Jepulis, kun vauhti oli kova! Täytyy olla todella hyvin varautunut tuohon koiran kiinniottamiseen, jotta emme mene kumpikaan rikku. Vielä muutama läheltä eteentulo. Näissä alussa jälleen hieman liikaa väljyyttä, mutta parin toiston ja palkkaamattomuuden jälkeen tilanne korjautui. Lopuksi vain makoilimme nurmella onnistuneiden treenien jälkeen. Ihku tappoi nahkariepua, kelli selällään ja pureskeli aina ohimennen mun reittä tai polvea... Voi tätä onnea!

Vedin Tavesin treenit yhdessä Pitkäsen Sarin kanssa. Kiitos osallistujille. Mukana oli taas tosi kivaa jengiä, ja olihan se mukava nähdä, kun neuvot otettiin myös onnellisena vastaan!

Mutta sitten... Ajelin Tamfeltille jäljestämään. Kissanruoka a la cartena, jälkinameina koiranmakkara ja oma ruoka. N. 330 askelta. Kulmat v-o-o. Tyhjiä maksimissaan n. 5 peräkkäin.

Ihku lähti innoissaan liikkeelle. Tyhjensi hyvin alkukohdan ja jäljesti tarkasti alun, jossa oli tuplanamit. Kun namien määrä väheni, koira muuttui levottomaksi. Se oli täysin vakuuttunut, että tyhät merkitsevät kulmaa, ja sain olla aika tarkkana, että sain pojun jatkamaan aina siitä kohden, mistä se hylkäsi jäljen olemattomia kulmia tarkastaessaan... Kaksi ensimmäistä kulmaa sujuivat tästä huolimatta mallikkaasti, suorastaan erinomaisesti muuhun jäljestämiseen verrattuna. Seuraavalla suoralla ongelmat lisääntyivät. Koira pysähteli, pongasi pellolla loikkivan variksen ja sai myös hajun loppukiposta, jota se sitten yritti ilmaista reilun 30m päästä... Juuri ennen kulmaa työstä tyssäsi täysin, ja varis tuntui olevan maailman mielenkiintoisin asia. Odottelin ja odottelin... Korjasin Ihkun ainoastaan eteeni sen lähtiessä taapäin, muuten yritin olla mahdollisimman passiivinen. Siinä odotellessa huomasin, että muitakin jäljestäjiä saapui paikalle... keräsin kuitenkin itseäni ja odotin vain. Jossain kohden Ihku yritti tosissaan tarjota loppukipon ilmaisua. Se vinkui ja meni toistamiseen maahan. Kun tämä ei tuottanut mitään, se ilmaisi erilaisia tikkuja ympäriltään ja lopulta se ruuvasi perusasentoon ja tarjoili siinä jääviä... huooh! Maailman pisin kymmen minuuttinen! Vihdoin viimein koira sitten nousi ja rupesi haistelemaan eteenpäin maata kohden. Annoin sen oikaista kulman, kun se kuitenkin näytti nyt suuntaavaan jälleen maata kohden, ja niin se lähti heti kulman jälkeisestä ehkä toisesta askeleesta jäljestämään, ja jäljesti tarkasti loppukipolle saakka viimeistä askelta myöten. Loppuilmaisu oli aavistuksen hidas, epävarma, mutta sen jälkeen sitten olikin karkelot! Ensin pöperö ja sitten raisu frisbilä-leikki. Koko koira oli vallan onnesta soikean näköinen selvittäessään vaikeudet!

Seuraavaksi jatkamme siis suorien työstöä ilman kulmia siihen saakka, että Ihku luottaa jäljen jatkumiseen enenevistä tyhjistä huolimatta!