Viikonloppu vierähti Tavesin toko-liikkurikurssilla Valkeakoskella. Kiitos Räsäsen Riitalle mukavasta ja kaikinpuolin antoisasta kurssista! Superkiitokset myös muille osaanottajille eli Sarille ja Suville sekä avustajakoiruuksien ohjaajille Marikalle ja Marjukalle! Nyt olemme siis lähes virallisia liikuttajia toko-kokeissa... (ainoastaan se virallinen leima enää puuttuu kortista...)

Viikonloppu oli myös koirille varsin raskasta. Ihkulla oli todellakin eilen synttärit, jotka sujuivat siinä työn ohessa. Nyt on 2-v plakkarissa, ja aikuisuutta pitäisi jo olla ilmassa!

Mutta ainakin synttäreillään Ihku päätti aiheuttaa dramatiikkaa oikein olan takaa! Aarrgggghhh! Olimme juuri aloittaneet alokasluokan suorittamisen Suvin ohjatessa, kun kentän etuosaan saapui karvainen saku jäljestämään. Olin jättänyt Ihkun juurikin istumaan ja olin kävelemässä siitä poispäin luoksetuloliikkeessä. Kuulin takaani nassin haukahduksen ja kääntyessäni ympäri näin, kuinka hullu porokoira syöksyi kentän toiselle laidalla sakemannia löylyttämään! Onneksi suojeluimmeiset olivat nopeita ja saivat ajettua pikku porostimen pois, ennen kuin se ehti syödä skäferin... Auuuuh! Hieman meinasi hermorakenne mennä! Ihku palasi kehään, missä sai kuulla kunniansa ja ilme muuttui hieman naamalla.... Henkäisin muutaman kerran syvään ja jatkoimme "kisaamme" siitä mihin olimme jääneet, ja uskomatonta kyllä, koira toimi tosi hyvin. Seuraava luoksetulo oli ihan siisti ja tiivis, eikä koira paineistunut lainkaan häslingistä, vaikka mä olin edelleenkin full of adrenaline! Liikkeestä seisominen meni tosin istumiseksi ja hyppy ei onnistunut, mutta tässä oli toki taustalla nuo viime viikon hyppyonnettomuudet.

Uusin alo-kaavion vielä Sarin ohjauksessa ennen kotiinlähtöä, ja nyt homma sujui jo paremmin. Seuraamisessa on liikaa sivuttaisväljyyttä, mutta kokonaisuudessaan koiran ilme oli ok. Vapaana seuraaminen parempaa kuin hihnan kanssa.

Sunnuntaina Ihku pääsi jälleen harjoittelemaan tuota samaa kaaviota. Lisäksi otimme lukemattomia luoksepäästävyysharjoitteita sekä paikkamakuita. Olin kertaalleen jopa itse liikkurina ja Riitta käskytti Ihkua paikkamakuuseen! No ei koira oikein tajunnut mitä haluttiin, mutta hienosti se pysyi paikallaan eikä kuormittunut lainkaan vieraasta ohjaajasta! Hyvä Iihkali! Lisäksi nartut aiheuttivat flirttailuhaluja, mutta onnistuin vaikuttamaan tähänkin ja loppupäivästä Ihku oli koko ajan kuulolla.

Huh! Liikkuripuolessa on kyllä paljon työstettävää, jotta hommasta selviäisi kunnialla. Tärkeintä lienee hyvä suunnittelu ja rauhallisuus, jotta voi tukea koirakoiden taivalta kokeissa. Ei ihan pieni homma!

Lisäksi sain Ihkun suhteen paljon loistavia huomioita ja apuja kaikilta. Kiitos teille! Ja kiitos Mariallekin, joka joutui vuodatukseni kohteeksi lauantai-ehtoolla...

Yhteenvetona Ihkusta:

Koira ei saa enää mellastaa hihnan päässä pihalla. Se lienee ainoa selitys kohonneelle agre-tasolle ja sakemanni-hyökkäykselle!

Koiran on uskottava mua. Nartuille flirttailu ja uroksille haistattelu ei ole sallittua, jos minä niin sanon!

Ipanalla on hyvin kestoa ja sen asenne on oikean suuntainen tokon suhteen!

Seuraamisen väljyyttä on nyt tarkasteltava. Todennäköisesti kävelytyylissäni on jotain, mitä koirat väistävät, sillä sama ongelmahan mulla on ollut aiemmin myös Veeran ja Uldan kanssa. Uldan kanssa asia tosin saatiin korjattua. Kävelytyyli siis kovaan syyniin! Vähemmän Waynea, enemmän modelia!

Alo-luokka vaatii vielä pientä hiomista, mutta nyt otan myös luoksetulon pysähdyksen, kaket ja noudon mukaan kuvioon.