Lauantaina 26.9. vietimme päivän metsässä Miia Kiviahon metsäjälkikoulutuksessa. Pitkä, mutta varsin antoisa päivä. Mä taisin hiukan innostuakin!

Ihku ajoi päivän aikana siis elämänsä ensimmäiset metsäjäljet! (N:o 1. & 2.) Uutena asiana metsän lisäksi olivat valjaat, mini-jana sekä Frolicin palat maassa tavallisen ruoan sijaan. Lisäksi kepit olivat hieman aiemmasta poikkeavat... Ei siis ihme, ettei koira alkuun tiennyt, mitä siellä metsässä olisi tarkoitus tehdä! Niinpä poju kuseskeli ja haisteli tuulta, pyöri hieman paikallaan ja yhtäkkiä näytti pongaavan hajun maasta ja haparoiden se lähti siitä jäljestämäänkin. Alkuun sairaan hitaasti ja epäröiden, mutta hiljalleen vauhti kasvoi ihan kohtuulliseksi peltojälkikoiralle! Ensimmäinen suora kulma vasemmalle meni n. metrin oikaisulla. Seuraava oikealle vaikutti tarkemmalta. Piikki vasemmalle meni alkuun hieman yli, mutta koira jäljesti takaisin ja teki hienon ja tarkan kulman. Lopussa mä olin mutkannut niin paljon, etten lainkaan tiennyt, missä jälki menee... Viimeinen kulma vasemmalle taas tarkka. Yllättävän matalalla nenällä koira ajoi ja hienosti ylitti maassa olevan puunrungon. Esineet jäivät maahan, joten onneksi näin viimeisen ja onnistui pysäyttämään koiran sille ja pääsin palkkaamaan ruhtinaallisesti. Leikki ei tosin onnistunut, kun oli itse niin jännittynyt... Jäljen pituus oli muuten n. 500 askelta.

2. jälki meni kanssa aika ryteikössä, yksi suora kulma vasemmalle, pituus alle 200 askelta. Esineitä 5 kpl.

Nyt mini-janalle lähetys sujui hyvin. Koira oli heti hommassa mukana ja jäljesti innolla. Mutta... kaikki esineet jäivät. Osaan se reagooi hieman ja onnistuin pyytämään sen kerran maahan tällaisella reagoinnilla. Siitä huolimatta seurravat kapulat jäivät maahan. Päästin koiran niistä yli ja kiittelin itseäni, kun olin laittanut loppuun ruokakipon. Sen Ihku ilmaisi ilman epäröintiä! Jesh!

Hieno koissu! Jäljestystekniikka on siis kunnossa. Nyt lisää motivaatiota, mikä varmaan tuleekin, kun koira sa varmuutta tekemiselleen. Lisäksi janan ja esineiden opettaminen erikseen. Hienoa! Nämä taitavatkin olla nyt syksyn tavoitteena, ja voi olla, että jätän peltojäljestyksen tältä vuodelta hautumaan... Esineruutuun voin yrittää orientoitua sitten talvella, jos nämä muut rupeavat toimimaan...