Olenhan tätä hieman enteillyt, mutta tiistain treeneissä Ihku kulki koko ajan nenä maassa ja mun verkkarit ratkes! Kiitos Sari henkisestä tuesta ja rauhoittelusta! Lähellä oli, etten tehnyt itselleni porokoirarukkasia!

Jep. Nyt siis kurinpalautun myös normielossa. Ei kissanjahtailua eikä kuuroja korvia.

Lisäksi muistettava tehdä treeneistä taas enemmän koiraa palkkaavia. Ja koira määrittelee, millä palkittuu. Eli olen taas vajonnut omiin rutiineihini, enkä usko pikkukoiran viestejä...

Ja kolmantena laitan nyt tuon luoksetulon upin kasaan. Ensin teknisesti oikeanlainen pysäys. Vauhdista ja matkasta viis. Tämä stimuluskontrolliin ja vasta sitten muiden asioiden kasvatus!

Huaah! Kuinka tää voi olla niin vaikeeta aina välillä?!