Treenit eivät ole edenneet ihan alkuperäisen aikatulun mukaisesti muista kuin koirakiireistä johtuen. Edetty kuitenkin on.

Eilen treenailimme Sarin kanssa Kissanmaan puistossa ja Valintatalon edessä nurmella. Teemana edelleen nouto. Otin sekaisin kosketuskepin kanssa, jotta sain vaikutettua myös latenssiin. Molemmissa paikoissa lopuksi ihan onnistuneet toistot, mutta hoh hoijaa, kuinka mä olinkaan huono aina välissä. Kiitos Sari "kannustavista" kommenteista! ;) Jep. Aikani vastaan kimitettyäni kuuntelin ja korjasin ja niinhän se homma pelitti!

Eli jos haluan nopean koiran, mun täytyy olla nopea. Koiran täytyy luopua kapulasta, jos haluan toiminnan olevan stimuluskontrollissa. Tähän riittää, että Ihku katsoo johonkin muualle kuin kapulaan ennen käskyä. Kotona tsekkaan saisinko sheipattua tuota nostotekniikkaa.

Aamusta sitten naksuttelinkin kapulan nostoa. Ensimmäisellä sessiolla vain arvioin tilannetta. Alkuun nostot olivat varsin kaksi-osaisia ja eka kierroksella osa tosi epävarmoja, mutta kun pidin frekvenssin korkeana, muuttuivat nostot pääosin yksiosaisiksi, enkä päässyt korjaamaan kertaakaan, sillä koira paransi nostoja koko ajan ja oli mun suunnitelmani edellä! Kolmas sessio sujui yksiosaisilla nostoilla täysin ilman yhtään virhettä.

Eli en tee asiasta nyt suurempaa numeroa. Huono ote kielii vain epävarmuudesta ja vieraissa paikoissa ja häiriöissä se ilmaantuu herkemmin. Menen nyt suunnittelemani paikka- ja häiriötreenin läpi ja kun koira alkaa vahvistua, alan erottelemaan noita mahdollisia huonoja nostoja, niissä paikoissa joissa häiriönkestävyyttä on, mikäli huonoja nostoja enää ilmenee. Tulipa nyt tarkastettua tämäkin.