Loppuviikosta sain aika lailla tarpeekseni kaikesta koiraharrastamisesta! Olen taas langennut hinkuttamaan naksuttimen kanssa ja yllättäin Ihku ei motivoidu... ei namista eikä enää leikistäkään! Auuuh! Niin paljon helpompi on kommentoida muiden tekemisiä, kuin puuttua omiinsa... ja tässä sitä taas ollaan.

Onneksi vappu & Helsingin reissu tuli katkaisemaan synkkääkin synkemmän olemukseni.

Sunnuntaina kaahailin bc&kelppariyhdistyksen järkkäämälle Kenth Svartbergin luennolle Nurmijärvelle. Ja se olikin pelastus! Aiheina Ihmisen & koiran suhde sekä Koiran persoonallisuus.

Etenkin ensimmäinen luento oli kuin suoraan meille räätälöity. Elämä on yksinkertaista, kun sen taas oivaltaa. Suhde on tärkeintä. Ja se muodostuu sinisestä, vihreästä & punaisesta eli perusluottamuksesta, leikkimisestä & pienemmässä määrässä kontrolloimisesta. Mutta kaikkia tarvitaan, jotta homma toimisi. Ulos naksutin-laatikosta ja elämästä nauttiminen taas tavoitteeksi!

Ja uskomatonta mutta totta. Sunnuntai-ehtoolla kävin porostinten kanssa treenailemassa, ja molemmat olivat tosi hienoja ja ihanaisia! Wow! Kyllä elämä heittelee! Mutta nyt taas aallonharjalla, joten yritän nautiskella tästä joka solulla!