Loppuviikosta meinasin taas unohtaa tärkeimmän eli motivaation... eli taas palasin yhdessä leikkisessiossa hinkutuksen puolelle ja unohdin sen leikkimisen! Opinkohan mä ikinä?

Rupesin taas pohtimaan noutoa ja luoksarin pysäyksiä... ja synkistyin jo pelkästä ajatuksesta. Onneksi synkistyin niin paljon, etten viitsinyt ruveta koiraa rääkäämään... ja siinä asioita pyöriteltyäni sain taas kirkastettua ajatuksiani. Eli nouto ja kaikki varsinaiset liikkeet mukaan vasta, kun motivaatio on kohdallaan. Kyllä ne sitten sujuvat ja niitä voi opettaa. Ilman palavaa halua tehdä, ne eivät voi toimia mitenkään.

Näin tässä taitaa käydä, että  tavoitteet kasvaa niin paljon, että me ei varmaan ikinä enää mennä kokeisiin. Mutta jos näin käy, niin sitten ei voi mitään. Treenausta jatketaan kuitenkin edelleen.