Kirjoitukset eivät nyt mene ihan aikajärjestyksessä, mutta samapa sen kait väliä...

Sunnuntaina kävin ensimmäistä kertaa harkkaamassa BH:n kaupunkiosuutta kaksi Ihkun kanssa. Olin suunnitellut alun huonosti, mutta en oikeasti ajatellut, että Ihku reagoisi niin voimakkaasti yksin jättämistä!

Jätin koiran siis kiinni Kattimatin eteen ja olin juuri menossa ovesta sisälle. Kaupasta tuli nainen ostoskassiensa kanssa ja jäin katsomaan, kuinka Ihkun ohitus onnistuu. Naisraukka loikkasi varmaan metrin, kun hullu porokoira hyökkäsi hihna soiden kohti huutaen samalla kuin pahainenkin sakemanni! Hitto! En edes ehtinyt pyydellä anteeksi, kun nainen liukeni niin nopasti paikalta, mutta Ihku sai poskivillatorumiset. Hitto...

Yksittäinen ystävällinen mies näki tilanteen ja tuli tarjoamaan apuaan. Lupasi katsoa Ihkua, jos olisin mennyt kauppaan. Ihana mies! kiittelin vuolaasti ja yritin selittää tilannetta.

Seuraavana paikalle saapui arviolta 40-v mies, joka jäi ihmettelemään minun piileskelyäni kulman takana ja päätti sitten hänkin avustaa minua tehtävässä... Alku taas päin mäkeä, eli Ihku hyökkäsi raivokkaasti miestä kohden tämän lähestyessä, vaikka minäkin olin jo ihan vieressä. Mies oli kuitenkin rauhallinen ja pyysi nameja Ipanalle annettavaksi ja käskytteli hullua siinä sitten aikansa istumaan ja syötteli ja rapsutteli sitä. Ja niin Ihku totsei, että aika kiva mies tämäkin! Wow! Kaksi superystävällistä ihmistä 5 minuutin sisään!

Tästä eteenpäin harjoitukset sujivat kuin leikki. Jatkoin vielä Kattimatin edessä. Nyt Ihku käänsi vain päätänsä pois, kun ihmisiä käveli ohi. Vaihdoin paikkaa ainakin kahteen kohtaan torin laidalle ja myös Aaltosen puistoon, ja Ihku oli kuin unelma. Se ei yhtään välittänyt edes skeittaavasta teinistä, joka suhasi ohi parin metrin päästä ja juurikin Ihkun kohdalla päätti ottaa laudan kantoon. Myös kaksi koiraa kulki ohi hieman kauempaa, ja Ipana oli hieno! ´Tuijotti, muttei vastannut edes terrierin räyhyntään!

Vaihdoin vielä Hämeenpuistoon, jossa sama homma jatkui. kaksi raivoavaa terrieriä kulki yksinäisen rauhallisen koiran ohi ja Ihkua taluttaessani vastaan tuli nuori karjuva seropi-narttu, ja Ihku meni ilman mitään ongelmia maahan ja odotteli siinä rauhassa, että toinen siirtyi kauemmaksi!

Eilen tein uusintatreenit jälleen Kattimatilla ja Tammelassa ja kaikki ok. Ihan en kuitenkaan uskaltanut katsella sivusta, kun about 6-v lapsi pyöräili metrin päästä Ihkun ohi ja katseli koiraa. Kiiruhdin väliin tällä kohden, mutta Ihku vain vilkaisi lasta... ei yhtään ahdistunut!

Ja viimeinen tulikaste eilen tapahtui, kun naapurin leonbergi ja lappalaisseropi kulkivat tien toista puolta ohi. Ihkulla hihna hiukan kiristyi ja askel muuttui jäykäksi, mutta ei murinan murinaa raivokkaasta karjumisesta puhumattakaan! Wow! Pensku näyttää luottavan muhun!

Jä tähän päästiin ainakin osin em. harjoitteilla, mutta myös ilmeisesti sillä, että otin Ihkun pari kertaa syleilyyni, kun se ei meinannut uskoa mun sanojani vaan kyttäsi vain jotain vastaantulevaa koiraa. Tämä siis aiemmin viime viikolla.! Ihanaa!