Nyt näyttää helpottavan tuo BH-stressi. Kiitos Sari henkisestä psyykkauksesta! On niin mukava ottaa haasteita vastaan, kun tietää että ystävät ympärillä tukevat. :)

Jotain mun korvien välissä on taas vaihteeksi loksahtanut oikeaan asentoon, sillä nyt mulla on taas vaihteeksi hyvin luottavainen mieli Ihkun suhteen. Se on edistynyt valtavasti käytännön kaupunkitreeneissä ja myös tottis-liikkeiden pitäisi olla hallussa. Eihän tuo BH:n tottis nyt oikeasti niin kamala ole! Pitkä se on, mutta onhan Ihkulla jo kestoa, kunhan en vain sitä itse nujerra!

Vähennän nyt siis hermoilua ja treenaan vain hillitysti. Tarjoamiset ja naminaksuttelut alkuun, ja pääpaino mielialassa ja leikkimisessä. Siis meidän molempien!

Aloitin myös Tamskin toko-ryhmän innostamana tunnari-treenit ja nyt yritän laittaa liikkeen kasaan kokonaan. Takana 4 treeniä, joista yksi etelä-puistossa demoluontoisesti, ja nyt Ihku valitsee hienosti omansa 5-7 kapulan joukosta. Vaikeutena on se, että jos omaa ei löydy, Ihku päättää valita toiseksi parhaan, mutta eilen illalla onnistuin jo hieman sammuttamaan tätäkin toimintoa! Sen suhteen tarvitsisin vielä pohtimista... taidan palkata pään nostosta siinä vaiheessa, kun koira on käynyt kaikki kapulat läpi eikä ole valinnut väärää (edellyttäen, että omaa ei ole huomannut haistella lainkaan!) ja palkkauksen jälkeen autan koiraa reunalla olevan oman löytämisessä... Miettiä täytyy.... Kivaa!

Ja BH-hässäkän jälkeen lähden kunnolla työstämään noutoa, luoksarin stoppia, ruutua ja kakeja taas! Ihanaa!