Jihuuu! Läpi meni, vaikka olin kuolla jännitykseen ja hengittämättömyyden aiheuttamaan hapenpuutteeseen!

Kokeen järjesti SRY ja paikkana oli mukavasti Niihaman kenttä. Tuomarina Jani Heinelä, joka oli IHANA! Niin ihanan hyväntuulinen ja rento, ja varsin tarkkanäköinen koirien suhteen. Teki muhun vaikutuksen... ;)

Jep. Arpa suosi meitä ja saimme numeron 10! Eli koko porukan viimeisenä kehään ja toki aloittaen paikkamakuulla. Eihän siinä muuta, mutta kun tuota hellettäkin oli se 29 astetta!!!! Ihku on onneksi oppinut nyt treenauksen myötä, että autossa ei saa vahtia, ja niinpä poju nukkui ketarat ojossa suurimman osan odotteluajasta huputetun Mondeon takaosassa.

Otin sen ulo n. 15 min ennen meidän vuoroa. Käytin koissun pissalla ja paluumatkalla se rupesi tarjoamaan seuraamista ja kontaktia, josta pääsin palkkaamaan. Auton luona yritin leikittää koiraa hiukan uudella karvalelulla, mutta hiukan ponnetonta leikkiä siitä vain tuli. Ihku saalisti ihan hyvin, muttei viitsinyt urra kunnolla kiinni. Vielä pikku uili autossa ja koira ulos ihan pari minuuttia ennen meidän vuoroa. Muutama liikkeestä istuminen ja namipalkkaus ja sit kokeeseen. HUI!

Paikkamakuussa koira meni hyvin alas ja makasi rauhallisena sen reilun 6 min, mitä parillmme meni tottiksen suorittamiseen. Perusasennon otti vasta toisella käskyllä. Tästä arvosana erittäin hyvä.

Hihnaseuraamisessa mä JÄNNITIN! Ja se näkyi siinä, että Ihku otti sivuttaisetäisyyttä, mutta oli pitänyt asennon suorana ja vakaana koko ajan. Mun täyskäännökset oli kamalia ympyröitä, josta tuli sanomista. Henkilöryhmässä oli vaikeuksia niissä oikealle käännöksissä. Tästä hyvä.

Irtiseuraamisessa meinasi tulla vallan stoppi henkilöryhmässä. koira hiukan paineistu, josta mä paineistuin, josta koira meni aivan jumiin. Päästiin sieltä pois ja keräsin itseni ja lähdimme perusasennosta seuraamaan ja tämä sujuikin sitten ihan ok. Kun rentouduin, koirakin tiivistyi. Arvosana hyvä.

Liikkeestä istumisen alussa mulla taas kierrokset nousi, enkä meinannut luottaa koiraan. Lähdössä siis jumia. Istuminen nopea ja varma, mutta mun piti epävarmuuttani kurkata olan yli. Arvosana hyvä tai erittäin hyvä... en muista.

Liikkeestä maahan sujui hyvin, mutta luoksetulossa Ihku reagoi hitaasti ja lähti ihme keinuhevoslaukalla mua kohden katsoen mua koko ajan suoraan silmiin. Se jatkoi kumman hidasta tuloaan lähes eteen saakka, jossa vaihtoi raville ja tuli hyvän etuasentoon. Perusasentoon siirtyminen hyvin ja nopeasti. Ilmeisesti palkkaamattomuus ja mun jännittäminen tekivät koira tuossa luoksetulossa epävarmaksi, sillä se oli todella outo suorite. Kuumuuden en usko vaikuttaneen, sillä perusasentoon siirtyminen oli tosi ripeä ja hyvä. Tästäkin tuli hyvä tai eritt. hyvä... en muista kumpi.

Kun tuomari meni vapauttamaan paikkamakaajaa hyppyytin Ihkua varmasti ohi sallitun, mutta koira oli tohkeissaan ja hyppi ja puri mua hartiasta. Eli se ei ainakaan ollut paineessa, vaan varsin tyytyväinen oloonsa. Hienoa!

Arvostelussa tuomari totesi (jälleen kerran) että ohjaaja jännitti niin kovasti, että tuomari oli ollut hieman huolissaan, jotta pyörtyykö tuo, kun ei muista edes hengittää.... Jep. Ja totesi myös, että Ihku on teknisesti hyvin koulutettu ja osaa asiansa, mutta ongelmana on se, että mä en luota koiraani. Niin tottahan tuo oli tuossa koetilanteessa!

Kaupunkiosuus oli onneksi helpompi. Ensin kävelimme henkilöryhmään, jossa kättelin ja juttelin jonkun kanssa. Ihku istui ihan rentona sivulla. Lenkkeilijästä ei välittänyt yhtään, tais katsoa perään. Vastaantuleva vaalea mudi aiheutti hiukan sivuttaisvetoa hihnaan, muttei juuri muuta. Etäisyyttä oli ihan reilusta ja hyvä niin. Rullahiihtäjä ei tehnyt Ihkuun mitään vaikutusta... ja tästä tuomari totesi, että hyvin tunnen koirani... Eihän se pitänyt rullahiihtäjää edes ihmisenä, joten siitä ei tarvinut välittää yhtään. Seuraavana parkkeeratusta autosta nousi mies ja taas kättelyä ja jutustelua. Ihku hiukan haisteli herraa, mutta oli aika rauhaisa. Lopuksi vielä koira puuhun ja tässä koiran ohikulku. Ihku oli kuulemma jäänyt heti hiukan kyyhöttämään jäätyään yksin, ja oli painunut kasaan, kun koira meni ohi ja oli painunut vielä enemmän kuplaansa, kun tuomari oli astunut pari askelta sitä kohden. Se on siis oppinut sulkemaan maailman pois yksinjäämistilanteissa. Hyvä näin, mutta en aio sitä kyllä moiselle stressille turhaan altistella, sillä eihän se raukka rentona noissa tilanteissa ole.

Näin tuli Ihkusta BH ja nyt meillä on siis oikeasti lupa osallistua FH-jäljelle! Wow! Nyt vain se jäljestys kuntoon... ;)