Jännitin kuitenkin koepaikalla ja mietin ja mietin kuinka saan homman toimimaan...

Ensin Ihku oli mukanani, kun kävin ilmottautumassa kokeeseen. Tässä vaihessa ei sen kummempaa. Siirsin auton paikkaa hiukan ja otin Ipanan heti uudelle kierrokselle, jolloin menimme kehien ympäri ja moikkailin tuttuja. Koiralle ei edelleenkään mitään ulkoilua ihmeempää.

Annoin Ihkun odotella autossa parikymmentä minuuttia ja kävin sitten etelä-puiston nurmella leikkimässä ja virittämässä seuruukontaktia. Alkuun seuraamisessa jälleen leviämistä, mutta jatkoin kontaktin vahvistamista ja yritin psyykata itseäni... "ei ahdistusta... ei ahdistusta... nyt me näytetään..." Sain muutaman seuraamisen ja jäävän sekä luoksetulon istumisen palkkauksen onnistumaan ja sitten koira taas autoon.

Hermoiltuani taas aikani kehien laidalla treenasin hiukan hiekkakentällä. Kontaktia, seuraamista ja luoksetulon lähdön palkkaus. Hiukan jähmeää tuo luoksetulo, mutta seuraamiset alkoivat jo pelittää. Tämän jälkeen päätin ottaa koiran mukaan kentän laidalle ja parkkeerasimme autojen taakse kehän sivulle. Siinä odotteluun aikaa meni varmaan lähemmäs puoli tuntia, sillä luokkamme aloitusaika venyi ja paukkui... Annoin Ihkun tarjota pikku temppuja. Lähinnä kakeja, eteentuloa ja sivule siirtymistä ja palkkasin nugetin paloilla. Välillä aina vain oleskelua. Kerran yritin fleecenarupallolla leikkiä, mutta homma ei ottanut oikein tulta alleen.

Ja sitten kokeet vihdoinkin alkoivat... Seurautin Ihkun aloitukseen ja palkkasin vielä nugetilla juuri ennen kehään siirtymistä, mutta sitten sitä odottelua tulikin... Siirryin kehästä takaisin ulos ja siinä seisoimme ikuisuudelta tuntuvan ajan Santamäen puhuessa tervetulojuttujaan rauhaisaan tahtiinsa auringon paahtaessa ja tuulenvireenkin tyyntyessä... Lämmintä vain reilu 25 astetta. Huaaah!  Ja nartuilta tarkastettiin juoksut. Mutta... urokset pääsivät kehään noin vain. Jep.

Olin ensimmäisenä. Paikkamakuun alussa hiukan kontaktin pitoa. Maahanmeno ja palatessa ylösnousu ensimmäisillä käskyillä molemmat ja ripeät asennonvaihdot. Piilossa ollessamme Ihku oli siirtänyt oikeaa etutassuaan, mutta oli kuulemma muutoin ollut hyvin rauhallisen näköinen, mitä nyt oli pyydystänyt jotain lentävää öttiäistä ilmasta. Ei ollut haistellut maata ja muutenkin oli ollut lunkisti. Haukotteli tosi todella näkyvästi, kun palasin kehänauhan viereen! Ja vapautuksen jälkeen palkittui kehuista ja leikittämisestä hyvin mikä oli tietenkin aprasta tässä vaiheessa. Tästä 10.

Seurautin koiran kehästä ulos ja kehänauhalla siirryin juoksuun, josta vapautin koiran Marikan luo, josta kissanruokaa palkaksi. Nappasin possunkorvan repusta ja leikitin Ihkua sillä. koira oli ihan kuumana eikä meinannut irrottaa korvan reunasta siitä otteen saatuaan! Otin koiran perusasentoon reilusti kehän ulkopuolella ja vippasin korvan Helille takakautta, siirtyminen kehänauhalle, jossa irrotin hihnan ja tästä  kehään seuraten...

Seuraaminen sujui aikalailla täydellisesti! Täyskäänöksessä voisi olla hieman vielä muokkaamista, mutta sujuva oli sekin. Muistin kävellä tarpeeksi rauhallisesti ja ryhdikkäästi ja Ihku teki oman osuutensa ja oli aivan mahtava -tiivis, kontakti 10%, ei keulinut eikä jätättänyt, juoksuun siirtyminen ja kaikki superhienoja. Tästä munkin mielestä ansaitusti 10!

Kehuin koiraa kyykistymällä sen viereen ja puhaltelemalla sitä kirsuun. Ihku innostui kivasti ja hyvä ettei mun nenä lähtenyt makupalaksi. Ihanaa! Meillä oli superkivaa yhdessä!

Välittömästi tästä koira taas perusasentoon ja siirtyminen liikkeestä maahanmenoon, jossa epävarmuus tai jotain... mulla oli tunne, että Ihku jäi taas istumaan, mutta kun käännyin ympäri, se makasi hienosti. Loppu hyvin. Marika kertoi, että maahanmeno oli kuitenkin tosi hidas ja taphtui istumisen kautta. Tästä 8.

Onneksi en tiennyt, mitä tuossa tapahtui ja kehuin koiran taas maasta taivaaseen ja se jäin luoksetulon alkuun ihan hyvän näköisesti istumaan. Kävelin reippaasti kutsumispaikkaan + pari askelta yli (sillä etäisyys oli joetnkin tosi lyhyt!), oikea käsi aavistuksen selän takana ja kutsu, kuin mulla olisi ollut lelu kädessä ja olisin valmiina palkkaamaan heti lähdöstä. Tämä toimi, sillä koira lähti ok laukalla. Käsimerkki, jonka sain todella muistuttamaan pallon heittämistä ja Ihku pysähtyi hienosti, hieman vinoon ja katsoi vielä taapäin. Tästä lähti kutsulla laukkaan, mutta tiputti raviin reilun puolen matkan jälkeen. Etuasennossa koski mua kirsulla, muuten täydellinen ja perusasento loppuun saakka. 9. Ja muistin muuten itse ilmoittaa heti, kuinka koiran pysäytän!

Liikkeestä seisomisen seuraaminen oli aavistuksen väljää, mutta kokosin itseni ja jatkoin tasaisesti, joloin myös Ihku petrasi. Käskyyn reagoimisessa oli askeleen viive, mutta siten pysähtyi kuin seinään. Takajalatkin jäivät hassusti takaviistoon. Tästä 10.

Nouto! Hui! Jännitin kamalasti... Käskin Ihkua istumaan perusasentoon ja taisin hiukan silittää sitä poskesta ennen kuin olimme valmiita. Heitto ylsi kait juuri sen 10m päähän... Ihku katsoi kapulaa, otti kontaktin ja lähti heti luvan saatuaan liikkeelle. Mutta ravaten. Siitä huolimatta se meni suoraan kapulalle ja nosti sen välittömästi ja aloitti samalla tasaisella vauhdilla paluun. Loppuasennossa kapula hiukan kosketti mun jalkoja. Ihku irrotti hyvin ensimmäiselä käskyllä ja perusasento tämän jälkeen täydellinen! Tämä oli työvoitto! Ja vaikka vauhti oli ravia, niin koiran korvat olivat pystyssä ja se katsoi mua suoraan silmiin ja asenne oli sinänsä kohdallaan! Wow! Ja 9p.

Tässä kohden auringonpaahe ja palkkaamattomuus alkoivat hiukan näkyä. Kaket. Alkuun aavistus vaikeutta saada koira aloituspaikkaan. kallion Vesa oli liikkurina ja jäi koiran oikealle puolen seisomaan, ei siis eteen eikä taakse. Tämä oli Ihkulle sen verran uusi tilanne, että sen piti kiinnittää huomiota ohjaustaulun kääntämiseen ja niin ensimmäiseen istumiseen tarvittiin kaksi käskyä. Istumaannousut ihan ok, maahanmenot olisivat saaneet oikeasti olla ripeämpiä. arvosanaksi kuitenkin 9.

Loppuun vielä hyppy ja nyt mä mokasin, sillä olisi pitänyt ottaa se pieni aika ja yllyttää koiraa hieman enemmän. Se innostui hiukan, mutta siirryin tehtävään heti ja innostus jäi laimeammaksi kuin auringonpaahteen aiheuttama demppaus. Ihku teki kyllä teknisesti täydellisen suorituksen, mutta kuin hidastetusta elokuvasta. Lähti ravilla, hyppäsi ilman koskemista, istui nopeasti. Paluussa kutsuin "tänne"-käskyllä, reagointi aavistuksen viiceistä, mutta loppuasento ja perusasento hienot. 8.

Ja kokonaisarvosanaksi 9.

Kiitin tuomaria ja liikkuria ja singahdin kehästä aikaslailla kiljuen. Saimme Heliltä possunkorvan ja juoksimme autojen taa piiloon, missä Ihku sai palkintonsa. Ihana koira! Mieletöntä!

Kiitos kaikille treeniryhmäläisille ja erityisesti tietenkin Sarille! Ilman teitä emme olisi tähän välitavoitteeseen päässeet. Ja kiitos Marika ja Heli avusta kisapaikalla!