Jep. Viimeinen viikko ennen koetta on näemmä aina kamalaa ja katastrofaalista. Vaikka kuinka olen päättänyt, että nostatan vain meidän molempien mielialoja, niin kuinkas tässä taas käykään... Huaaah!

Kun mä ahdistun, koira rupeaa varomaan ja tästä mä ahdistun vielä enemmän... Kiva oravanpyörä. Onneksi tänään on päivystys, niin on Ihkulle edes yksi totaalipäivä taukoa mun aurinkoisesta seurastani.

Mutta analyysia hiukan. Paikkamakuu, seuraaminen, jäävät sekä kaket ovat ihan oikeasti kondiksessa, jos mä vain hallitsen itseni, enkä ahdistu. Eli EI SAA AHDISTUA!

Luoksetulon vauhti ei ole ihan kuosissa, mutta sekin on riittävä, jos mä en ahdistu... Sen suhteen ehdin tehdä vielä pe- tai lauantaiehtoolla asenneharkkaa kertaalleen palkkaamalla innokkaasta istumisesta supikoiralla. Hitto. Toi mua jännittää kaikista eniten. Pahimmillaan koiraa täytyy kutsua kahdesti ja se tulee ravaten. Nyt täytyy vain psyykata itsensä reiluun tilaan. Ihku ei ole oikeasti ansainnut enää yhtään huonoa luoksetuloa!

Noudossa on ollut varastamisongelmaa ja toki itse noudon vauhti on hakusessa. Lisäksi kapulan irrottamisessa on ollut hiukan hankaluutta ajoittain. Jep. Tämänkin suhteen teen kerran vielä erillisen kissanruokatreenin ja sitten se on siinä kunnossa kuin on. Jatkan asian työstämistä tasaisesti kisoista piittaamatta. Huh!

Mutta hyvät mahdollisuudet meillä on ykköstulokseen. Täytyy muistaa samaa asennetta kuin ratsastukseen, eli peräänanto yms. tehdään lämmittelyssä ja sitten koesuorituksessa keskitytään aina kuhunkin temppuun aina puolipidätteen jälkeen!