Ihku oli lauantaina Leila Kärkkään arvosteltavana Köyliössä. Alkuun ajattelin, että turha reissu, mutta hetken mietittyäni havaitsin kuitenkin tuonkin käynnin arvokkaaksi.

Arvostelu kuului näin: Riittävät rungon mittasuhteet, kovin niukasti edestä kulmautunut. Hieman järeä kallo, silmät saisivat olla tummemmat. Riittävä rintakehä, melko luisi ja lyhyt lantio, sopiva luusto. Liikkuu edestä ja takaa hyvin, sivuaskel melko lyhytaskelista, sirppinä selän päälle kannettu häntä häiritsee. Karvapeite ei tänään parhaimmillaan. Esiintyy hienosti mutta tutkittaessa murisi hieman, lisää itseluottamusta. AVO T

Jep. Hiukan harmitti taas tuo T, mutta elämä on... Tuomari oli mielestäni todella mukava ja arvostelu oli varmasti hyvä. Hiukan vain harmiti, etten viitsinyt paneutua tuohon hampaiden tarkastuksen opetteluun ennen näyttelyä.

Kotimatkalla tajusin kuitenkin suuremman asian ja sen vuoksi näyttelykäynti oli erittäin arvokas. Olen tässä BH-kokeen jälkeen tuudittautunut ajatukseen, että Ihkun turvallisuudentunne on nyt riittävän hyvä, mutta! Bob Baileyta lainatakseni "Nothing is good enough!" Eli mun täytyy oikeasti pyrkiä vielä parempaan! Ihku on ansainnut stressittömämmän elämän, ja mun tehtäväni on tukea ja viedä sitä eteenpäin. Se on kuitenkin varmuudeltaan vielä todella kaukana Veerasta ja Uldasta, joten en voi lopettaa sen itsetunnon vahvistamista. Hyvä, kun tämän havaitsin!

Kiitso Sallalle ja Jarilla sekä Marialle mukavasta näyttelyseurasta! Roksulle onnittelut vielä tätäkin kautta! Roppikoira Roksander! Ja Hipanderillekin onnea, vaikka se saikin Iihkalin himoitseman hienomman värisen nauhan... ;)