Lähdin illalla koiralauman kanssa lähilenksulle ja otin treenikassin mukaan. Tällä kertaa kaikki - myös Hattara! - pääsivät treenaamaan!

Ihku aloittu tunnarikapulan palautuksilla, joissa yhdistin kapulaan tarttumiseen ja mua kohti kääntymiseen oman pakoni, jolla sain koiraan vauhtia. Ensimmäisellä yrittämällä kapula tippui saman tien suusta, mutta uusinta sujui hyvin ja nyt Ihku tiputti kapulan vasta naksautuksen kuultuaan! Hyvä me!

Toisessa sessiossa otin metallinoutoa tasamaalta ja nämäkin sujuivat aika kivasti. Ihkulla on vain aika hellä ote kapulasta, sillä palautuksessa kuului pientä kalinaa. Vahvistelin pitoa vielä yhdessä juoksemisella ja se ehkä hiukan vaikuttikin.

Lopuksi Ihku sai tehdä vielä kakeja, joissa ennakoiminen on nyt suurin ongelma. Mutta maltilla sain tästäkin muutamia ihan kivoja toistoja. Pääasia on, että tassuset pysyvät tiukasti maassa! Loppuun vielä muutama maahanmeno puunkierrolla, ja nämä alkavat olla tosi kivoja. Ihkun kanssa on kyllä ihana treenata!

Ursula ja Veera pääsivät myös omiin hommiinsa Ihkun sessioiden välissä. Uldalla lähinnä seuruuta, kakeja ja luoksari ja lisäksi pari noutoa. Mummo oli tavanomaisen tohkeissaan, kun sai broiskupullan paloja palkkioksi. Ulda toimii namilla selvästi paremmin kuin leluilla. Lelujen kanssa tulee turhautumista tosi nopeasti.

Ja sit Veera! Se oli ihana! Otin alkuun hiukan seuraamista, jossa broiskupullan palat kädessä houkuttena. Verttiperttinen seurasi hiukan väljästi ja aavistuksen takana, mutta intoa piisas! Seuraavaksi päätin ottaa luoksarin, joka ei kuitenkaan sujunut ihan suunnitelmien mukaan... Sain koiran käsimerkillä maahan ja peruuttelin sen 20 askelta taapäin, jotta pääsin jonkinlaiselle luoksetuloetäisyydelle. Kutsuin ja heilutin käsiäni luoksetulon merkiksi, mutta eihän se Veera enää mitään huomannut... makasi vain tomerana. Näin käsiäni heilutellen lähestyin koiraa aina parin metrin päähän saakka, ja sitten Hattara näki ja havaitsi, että kas "emäntä!" ja niin teimme siis 2m luoksarin ilman loppuasentoja! Wow! ... olen sanaton... Ja ihan lopuksi vielä kakeja käsiavusteella ja hienosti kaikki eri asennot löytyivät.

Näin on. Hattara on siis kuuro ja näemmä lähes sokeakin, mutta oi niin kovin tomera ja onnellinen!

Mukavien treenien jälkeen lenksu kotio ja oli kiva huomata, että kaikki koirat olivat kovasti kuulolla paluumatkan. :)