Lauantaina osallistuin Tavesin järjestämään Kari Jokisen viettikoulutukseen. Teoriaosuudessa käytiin aika lailla perusteita läpi. Oli kiva huomata, että oma tieto asioista alkaa olla aikas korkealla!

Muutamia luennolla heränneitä ajatuksiani tässä koosteena:

Ehdollistumisessa opitaan, että asiat kuuluvat yhteen. Operantissa ehdollistumisessa seuraus on riippuvaista eläimen omasta käyttäytymisestä.

Kaikessa koira määrittää, mikä toimii vahvisteena, mikä rankaisuna. Perimä vaikuttaa tähän. Myös viettipäämäärä on koiran määrittämä!Liikkuminen itsessään on monelle koiralle erittäin palkitsevaa, saalistaminen!

Jos koira ei toistetusti saavuta viettipäämäärää, se voi lopulta purkaa viettinsä muuten, esim. puree ohjaajaa, kun ei pääse tappeluun toisen koiran kanssa. Vietin purkaminen toimii stressitason laskijana ja suojaa koiraa siten ylikuumenemiselta eli sairastumiselta.

Vietit kyllääntyvät. Koira ei siis varsinaisesti väsy treenatessa, mutta viettipäämäärä täyttyy koiran kannalta riittävästi.

Omimista, joka on tyypillistä laumanvartijoille, esiintyy myös useilla muiden rotujen yksilöillä. Usein perityvä ominaisuus. Omimisen eli kilapilevan aggression esiintymistä on vaikea tietää ennalta.

Laumakäyttäytyminen on jokaisella yksilöllä erilaista. Osa on sosiaalisesti riippuvaisempia, osa itsellisempiä. Sama koskee ihmisiä.

5x F: fight, freeze, flea, flirt, false death

Koiranpennuilla uteliaisuus vähenee ja varautuneisuus kasvaa. Käyrien kulminaatiopiste tapahtuu jo 8-12 vkon paikkeilla.

Aktivoiva pakote täytyy opettaa koiralle. (Onneksi ei tarvii...)

Toiminta-alue: Jos koira on menossa yli, se ei voi enää keskittyä ohjaajaan, vaan sen toimintaa ohjaa odotettavissa oleva palkkio esim. pallo. Jos viretila on liian matala, koira ei taaskaan voi keskittyä ohjaajaan.

Käytännönharjoitteet suoritettiin Niihamassa aikamoisessa räntäsateessa. Hiukan mua jännitti, sillä yleisöä oli reilu 30 ihmistä ja tuo ihmismassa valui harjoittelukoirakon ympärillä nähdäkseen ja kuullakseen Jokisen kommentit. Ihkun suhteen tarkoituksena oli katsoa, kuinka saan koiran herätettyä maan nussuttamisesta, ja toisaalta kuinka saada sen vire tarpeeksi korkelle. Ihmisjoukko muutti kuitenkin yllättäin tilannetta.

Hain koiran kentälle ja naksuttelin kontaktista a vahvistin namilla. Ennen kentälle tuloa, koira haisteli maata muutaman kerran, mutta nähtyään ihmisjoukon, se koki tilanteen ilmeisesti sen verran uhkaavaksi, ettei ollut enää lainkaan kiinnostunut maasta, vaan haki multa kontaktia. Yllättävää! Mutta tämän vuoksi en pässyt kunnolla näyttämään tuota haisteluongelmaa. Hiukan Ihku onneksi haisteli maatakin, kun tuskailin asiaa Jokiselle, ja pääsin puhaltelemaan sitä, mistä seurasi tavanomainen reaktio, eli pientä nyrpistystä ja koira rupesi napsimaan ilmaa ja ottamaan leikkikontaktia. Tälle toiminnalle saimme siunauksen ja niin jatkamme tulevaisuudessakin.

Seuraavaksi otimme seuraamista ihmisjoukon lähellä ja pyrimme siihen, että palkkaan Ihkua aina välissä saalistuksella, mutten anna sen saada lelua kiinni. Tästä uusi seuraaminen ja taas saalistus, ja vasta kolmannella kerralla palkkaus, ja tämä aivan ihmisten lähellä. Alkuun Ihkusta oli kauheaa leikkiä ihmisten keskellä, mutta toistoissa leikki parani selvästi. Testasimme myös lelun luo pääsyn estämistä, siten että työnsin koiraa rinnasta taapäin ja heiluttelin lelua sen edessä. Tämä ei kuitenkaan toiminut, vaan Ihku kuormittui selvästi liikaa. Onneksi liikkuvan saaliin metsästäminen toimii kuitenkin erinomaisesti. Lopuksi sain kehoituksen jatkaa entiseen malliin ja ruveta lisäämään kestoa, sillä porokoirat on jalostettu pitkäkestoiseen työhön! Wow! Enpä olisi uskonut, että saamme moista kommentointia osaksemme!

Mutta hyvä näin. Nyt jatkamme kuten ennenkin, mutta rupean hiljalleen lisäämään vaatimustasoa ja laittamaan pikku porokoiran töihin! iihkali on ehkä maailman kaikkeuden ihanin ja hienoin pikku porostin!