Perjantaina treenailin Minnan ja Hilman kanssa Canis-areenalla. Ihku hiukan varoi Hilmaa, mutta selvästi kuitenkin aikaisempaa vähemmän. Höpö poju... Hilma on vain niin jumalattoman iso... ja villi!

Osa treeneistä sujui hyvin, mutta osassa eli noudoissa ei mennyt häävisti ja vituttihan tuo... Ihku palautti siis ravaten tasmaanoudon ja tunnarissa mä sössin itse. Mutta asiaa tarkemmin mietittyäni, totesin, että eihän tuo ihme ollut, sillä noudoista on ollut taukoa ja hallissa Ihkua aina hiukan jänskättää. Lisäksi tein myös taas lähes kaikkea mahdollista... eli seurautin, otin luoksetuloja, jääviä jne. Jos haluan parantaa jotain, siihen täytyy oikeasti keskittyä.

Lauantaina aloitin taas järkevän treenauksen ja nyt pääpaino on siis noudoissa ja vahvistelen niitä taas Svartbergin tyyliin. Yritän olla maltillinen toistojen määrässä myös. Paljon pakoja osana palautusta, niin eiköhän se vauhti sieltä kasva. Ja varmuutta täytyy vain odottaa, sillä itse olen tän niin huonosti alunperin koiralle kouluttanut. Onneksi meillä ei ole kiire mihinkään.