Olen jo palautunut normaaliin koirankoulutusrytmiin alkuvaikeuksien vuoksi. Treenivihko on täynnä suunnitelmia ja alkuvuoden treenikausi on alkanut hienosti.

Eilen pohdin luoksetulon maahanmenoa ja tulin siihen tulokseen, ettei tekniikka lätkällä ole tarpeeksi nopea. Niinpä päätin opettaa Ihkulle peruuttamisen ja yrittää yhdistää sitä luoksetulon maahanmenoon! Hurjaa! Joka tapauksessa peruuttaminen täytyy opetaa seuraamiseen, eli ei tämä turhaa ole...

Oli ihanaa sheipata pitkästä aikaan. Alkuun laitoin namin lattialle jalkojeni väliin niin, että Ihku sai ottaa sen ja tarjosi ikään kuin vahingossa peruuttamista pakittaessaan taas eteeni lisää nameja odottelemaan. Näitä muutamia toistoja ja sitten vain odottelin... KOira tarjosi vauhdikkaita kakeja ja vihdoista viimein myös pienen askeleen taapäin ja kun tämän ehdin napata, alkoi lyyti kirjoittamaan. Ensimmäisen treenisession aikana Ihku tarjosi jo kuusi askelta peruutusta aikas suoraan taapäin!

Illalla uusin treenin ja nyt koira pääsi ad 10 peruutusaskeleeseen, kun itse peruuttelin hitaasti taapäin, mutta sitten ahnehdin itse liikaa ja sössin ajoituksessa ja onnistuin vahvistamaan ketjun peruutusta 6 askelta + istuminen. Rauhallisesti korjaten pääsin kuitenkin taas reilun 6 askeleen peruutukseen ilman istumista. Pahimmillaan täytyi kuitenkin vahvistaa ihan kahden askeleen siirtymistä... Jatkossa täytyy hiukan malttaa, jotta saan oikean asian vahvistettua. Jahka 10 askelta sujuu sisällä hyvin, voin yhdistää peruutuksen ulkotreeniin ja pallopalkkaan. Jihuuu!

Äiti ja isä olivat muuten kylässä ja katselivat treeniämme... Ja äiti kysyi; Kuinka Ihku voi tietää, mitä siltä haluan, kun en sano sille mitään...?! Niinpä! ;)