Perjantaina agitreeneissä harkkasime pientä radan pätkää, jossa putkelle persjättö. Muuten hyvä, mutta Ihku ei vielä ime putkelle, joten jouduimme sitten tätä paikkaamaan. Naksuttelin Ihkulle putken tarjoamista, siten että vein lätkän suoran putken toiseen päähän ja istuskelin itse maassa lähetyspäässä. Hiljalleen valo syttyi koran päähän ja se tarjosi putkea ihan itsenäisesti. Taidan tehdä vastaavaa vielä seuraavalla kerralla käyrällä putkella ja sitten vauhti mukaan.

Lisäksi harjoittelimme keinua ensimmäistä kertaa ja se sujui ihan kohtuudella. Hieman Ihkua jännäsi, mutta uusintaharjoituksessa lopputreenistä korvat olivat jo innokkaasti pystyssä.

Puomin alastulo etenee kivasti, mutta nyt siihenkin tarvisi kasvattaa vauhtia. Jesh!

Kaikista kivointa on se, että Ihku on koko tunnin treenin ajan tosi innokas, vaikka kieli venyykin suusta ja hengitys on kuuma! Se on jotenkin uskomattoman motivoitunut tähän hommaan.

Illalla ajoin vielä 430 askeleen jäljen (270.), joka oli lähes 2h vanha. Mietin kyllä kuinka koira jaksaa, sillä olin käynyt sekä Mikon että Sarin ja foxien kanssa yhteensä lähes 2,5h lenkillä ja sit vielä nuo agitreenit. Mutta alkujen motivaatioharjoitukset ovat tuottaneet tulosta! Ihku oli sairaan innokas! Ja mä en osannut reagoida tähän oikein kunnolla, mistä seurasi paha kulmien yliajo... Sama tapahtui myös tänään, kun tein vastaavan lähes 2h vanhan ja 500 askelta pitkän jäljen (271.). Täytynee kaivella vanhoja blogitekstejä ja katsoa, mitä tein vastaavassa tilanteessa viime syksynä. Mutta eiköhän se siitä. Pääasia, että koiralla on motivaatiota!

- Kurkkasin marraskuulle ja siellä se oli: koko vartalon puolipidätteet! Tätä testaan jahka teen ainakin yhden motivaatioaloituksen tähän väliin.