Kiitos Pekka hyvistä opeista! Kiitos Heidi kaiken järjestämisestä! Ja kiitos kanssaosallistujille mielenkiintoisesta päivästä!

Paljon tuli opittua ja mietittyä. Samaa voisin osin soveltaa myös pellolle. Ainakin voisin antaa koiralle hieman enemmän itsenäisyyttä ja olla oikeasti auttamatta koiraa ohjailuillani, niin kuin Outikin on sanonut! Se on vain niin vaikeaa!

Ihkulle tehtiin ns. spontaanijälki (metsäjälki n:o 8), jolle oli kuitenkin viljelty hieman namia, jotta koira valitsisi ja jatkaisi tällä jäljellä eikä vaihtaisi riistaan. Vanhennusta n. tunnin verran.

Alku sujui kohtuu hyvin ja Ihku nappasi jäljen jo tieltä. Jättäydyin heti liinan päähän ja yritin olla välittämättä koiran ratkaisuista. Alussa pusikosta kuului fasaanin rääkynää ja tovin Ihku näytti punnitsevan lähtisikö metsälle. Valitsi kuitenkin jäljen. N. puolivälissä koira kaarsi vasemmalle ja minä seurasin. Sitten Pekka saapui yhtäkkiä vierelleni ja kertoi, että jälki menikin Farran aamuisen jälkialueen päältä, joten metsässä oli meidän koko porukan tallaamat jäljet. Tässä kohden Ihku oli ilmeisesti vaihtanut suuntaa ja lähtenyt jonkun mahd. riistaeläimen jäljelle... Mietin tovin kuinka jatkaa ja päätimme antaa koiralle toisen mahdollisuuden poimia jäljen ja ihme! Se poimi sen tosi nopsasti ja jatkoi siitä tasaisesti loppukipolle saakka! Vauhti metsässä oli todella hidasta, mutta jäljestys tarkkaa kuten peltokoiralla olettaa olevankin. Wow! Olin innoissani! Ja mikä parasta, nyt koira oli tehnyt jotain, minkä takia pystyin kiittämään sitä ja antamaan sille ruokaa! Ja leikkikin sujui tämän jälkeen helposti! Pois oli nurja ilme porostimen nassulta!

Nyt voin tehdä vastaavia spontaanijälkiä metsään ja vaihtaa esineet namien tilalle. Tätä varten täytyy kuitenkin miettiä, kuinka haluan metsäjälki-ilmaisun tapahtuvan. Haluaisin noutopalautuksen, mutta ennen toukokuun FH-harjoitusta en taida uskaltaa tätä miettiä. Katsotaan tilannetta siis kuun lopussa.