Kävin eilen Niihamassa viikon tottistauon jälkeen. Mulla on jotenkin totaalinen kyllästys koko lajiin... haluaisin vain jäljestää ja muokata Ihkun arkikäytöstä. Tällainen päämärätön tauko ei kuitenkaan tuo mitään hyvää tullessaan, lähinnä aloituskynnys vain kasvaa ja mä turhaudun yhä helpommin, kun hommat ei sujukaan niin kuin toivoisin.

Päätin siis aloittaa taas aamutottikset ja kait voisin hiukan tottistella aina ennen jälkien ajojakin... Tänään aloitin lähettämällä Ihkun hyvästä seuraamisesta puunkiertoon. Kun nämä sujuivat, keskityin enemmän luoksetuloon ja sainkin pari näpsäkkää eteenistumista ilman vauhdin hiipumista. Sitten jäävät, jotka jouduin taas palauttaan koiran mieleen peruuttamisen kautta, mutta kunhan sain ne palautettua, pääsin myös tekemään mukaellun idarin, joka sujui tosi kivasti. Näin se täytyy tehdä - ensin hieman tekniikan hiomista ja sitten jo vaatimusta pidemmästä liikkeestä ja mahdollisesti jopa kahden liikkeen ketjusta!

Lenkillä tottistelun jälkeen sheippasin hiukan kämmentargettia agilityä varten ja kotona leikimme taas laatikolla. Nyt mun täytyy muuttaa lähestymistapaani laatikkoleikkiin, sillä homma ei etene yhtään. Ihku loikkii vain hullun lailla ja kuolaa joka paikkaan! Yäk! Tänään otin kriteeriksi toisen tassun pysymisen laatikossa ja tämän kanssa samalla sen toisen, laatikon ulkopuolella olevan takatasuun liikuttamisen. Ja tämä toivottavasti auttaa... Sheippaaminen ON vaikeaa, kun on lahjaton!