Eilen ehtoolla käytiin Kyötikkälässä treenaamassa pikkasen ja Sari käskytti avo-seuraamisen meille. Se sujui kyllä ihan kivasti alkuhäiriöiden voittamisen jälkeen. Ja maltoin vielä olla järkevä ja pysyä tässä suunnitellussa treenissä ilman lisähinkumisia...

Mutta tänä aamuna se siis tapahtui.

Aloitin luoksetulo-osuuden treenauksen. Ensin pari puunkiertoa vinkupallopalkalla ja myös eteentulemisen ja liikkeen alun ja lopun vahvistamiset. Nämä sujuivat hienosti ja koira oli innoissaan. Sitten otin sen koemaisen osuuden. Varauduin ja otin ainakin 50 askeleen etäisyyden. Ihku lähti vasta toisella käskyllä ja kun se tuli, se kuvasi suoraan vinoon perusasentoon... Grrr... Otin uusinnan toiseen suuntaan ja nyt koira lähti heti, vaikka etäisyys oli pidempi, mutta etuasento taas hukassa. Kolmannella toistolla koira jäi eteen metrin päähän... Tästä vielä yksi luokasri lähtöpaikkaan ja nyt homma oli hyvä ja palkkasin hienosta etuasennosta leikkimällä. Hetken leikin jälkeen päätin ottaa vielä yhden varmistuksen, josta olisin tarjonnut ruoan ja loppuleikin palkaksi, mutta kas... Ihku päätti olla lähtemättä lainkaan! Palasin takaisin alkupisteeseen ja toruin koiraa. Sitten uusi jättö ja kutsu ja sama tilanne. Jep.

Palasin siis koiran tykö, laitoin sen coolisti naruun ja leikin hiukan Ursulan kanssa, kun niin harmitti. Lähdimme lenksulle, jolla en kiinnittänyt Ihkuun mitään huomiota, vaikka se kuinka tarjoili katsekontaktia edessäni. Kotona annoin sille sitten yhden NM-namin, kun se hienosti odotti eteisessä hihnan irroituksen jälkeen, mutta siihen jätkän aamupala sitten jäikin.

Päivällä uusintayritys. Yritän tehdä vastaavan treenin eli aloitan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan aamulla. Katsotaan kuinka kauan tätä sitten tahkotaan...