Lauantaina Ihku ei suostunut lähtemään jäljelle. Ei se ottanut edes perusasentoa jälkeä ennen...

Sunnuntaina uusintajälki T:n pihaan ja nyt sujui. Vuorokauden syömättömyys kasvatti kummasti motivaatiota. Jäljestäminen itsessään ei ollut hääviä... kulmat menivät yli ja pahasti. Ainoastaan esineilmaisut olivat hyviä... Taidan tarvita taas Outin konsultaatiota tuon tahdin suhteen.

Sunnuntaipäivällä kävin tai siis yritin käydä pikaisesti tottistelemassa Jaakonmäen puistossa, mutta nyt totaaliblokki iski luoksetuloon. Auuuuh! Ja ei kun kotia.

Illalla uusinta oli todella työlästä. Palkkasin osa-alueista ja olin tiukkana virheiden suhteen. Eli heti "ohoh!", jos koira ei tehnyt oikein ja tästä uusintayritys. Näin sain hiljalleen koko luoksarin kasaan ja sitten teinkin kolme koemaista alokasluokan luoksaria peräjälkeen. Kaikki hyviä, mutta ensimmäinen oli paras eli Ihku ei vielä yritä kunnolla.

Nää totaaliblogit on aika kamalia. Okei. Nyt mun hermorakenne näyttää kestävän asian ja annan koiralle oikeasti mahdollisuuden valita tekemättömyys, mutta siitä huolimatta tää on raastavaa! Kaikissa kirjoissa koirat saadaan niin hulluiksi naksutuksen suhteen ja mä en vain saa samaa aikaan. Jotain teen siis väärin ja pahasti!

Päätin nyt ainakin, että otan oikeasti tuon neutraalin "Ohoh!"-sanan käyttöön ja yritän senkin suhteen pitää kriteeristä kiinni. Ihku on niin perhanan herkkä ja se menee helposti epävarmaksi. Mun täytyy vahvistaa sen tarjoamista ja toisaalta täytyy tehdäaiempaa selvemmäksi ja ylipäätään neutraaliksi tuo epäonnistuminen.

Sain luettua Karen Pryorin" Reaching the animals mind" lähes loppuun, mutta tämän suhteen sieltäkään ei tullut viisastenkiveä... Tilasin siis netistä tänään "Click for Joy!" Katsotaan löytyykö sieltä mitään! Ja kait Tommyakin voisi hiukan konsultoida...