Mietin tässä kovasti, mitä olen tehnyt väärin, kun saan Ihkun jumiin... Ja ainakin 80% säännön olen unohtanut!

Eli nythän Ihku onnistuu kaikessa ja saa koko ajan vahvistetta. Jotta homma olisi mielenkiintoisempaa, täytyy ilmassa olla myös häviämisen riski. Silloinhan onnistuminen tuntuu onnistumiselta! Eli nyt opetan koiralle ja ennenkaikkea itselleni! neutraalin "ohoh!"-sanan ja suunnittelen treenit niin, että vain 80% suoritteista onnistuu. 20% saa siis epäonnistua... ja pitääkin!

Jep. Ja kutsun koiran ahdistusta totaaliblogiksi, sillä se on varsin kuvaava termi... Ja aika pitkälle olen päässyt työurallani, jos vasta nyt opin ko. sanan sisällön... ;)