Viime sunnuntaina amppari pisti Ihkua ylähuuleen kesken jäljen. Auts! Uldahan joutui piston kohteeksi vain 4 päivää aiemmin ja sen kuonostin turposi hirveästi ja polo oli tosi kipeä... Mutta Ihku reagoi yllättävästi taas. Se kyllä loikkasi jäljeltä pois ja sylki lihapullan palat suustaan. Se murisi mulle hieman, kun vedin piikin irti sen kuonosta eli kyllä sitä sen verran sattui, mutta kuljetettuani sitä hieman eteenpäin ampparikohdan yli, se alkoi jäljestämään ja suoritti jäljen mallikkaasti loppuun. Outo koira! Kait sillä sit hiukan on tuota jälkimotivaatiota, vaikka se aina välistä onkin jähmeä... Kuono turposi illalla hiukan, mutta hoito auttoi oireisiin.

Pohdin taas, että täytyy näköjään lopettaa koko pöljä harrastus, mutta Sarilta sain sit hyvän ajatuksen viljellä ruokakippoja maahan ja väliin hiukan Natural Menuta. Suhtauduin asiaan tosi skeptisesti, sillä Ihku ei selvästi ole palkittunut noista NM-murusista jäljellä, mutta ajattelin, etä aina kannattaa katsoa kuinka käy.

Ja ihmeellistä, mutta totta! Ihku on parantanut jäljestämistä, kun houkutteleva lihapullan haju ei sotke kuvioita ja kyllä ne NM:n murutkin on löytynyt ja kelvannut. Vanhoissa jäljissä olemme edenneet 600 askelta pitkiin jälkiin, joissa tyhjiä ad. 50, tuoreissa jäljissä 1000 askelta ja tyhjiä ad 135. Ja jäljet ovat sujuneet nyt todella tasaisesti - viettikatkoja ei ole ollut ja kulmat ovat löytyneet hienosti. Esineilmaisuissa oli pientä hitautta, mutta korjasin tätäkin asiaa tänään palloleikeillä ja vaikutusta näytti olevan, sillä ilmaisut vahvistuivat jäljen edetessä.

Wow! Ehkä tästä tuleekin jotain!... Vaikka oikeasti turha nuolaista ennen kuin tipahtaa. Ensi viikolla ajan yhden vanhan testijäljen, jonka loppuun yhdistän nameja sisältävän jäljen. Katsotaan mitä koira antaa ja tuleva FH-koe päätetään sit pitkälti tuolta pohjalta.