Jessica Svanljung kävi tänään kouluttamassa Taveslaisia Niihamassa ja päivä oli kyllä antoisa! Lopun lähes katastrofista huolimatta...

Tässä muutamia koulutuksessa heränneitä ajatuksia:

1) Koulutus voidaan jakaa kolmeen perusteemaan: Leikkimisen opettaminen, tekniikka- ja vauhtitreenit!

2) Muista testata mitä koira jo osaa! Testauksen jälkeen tiedät taas mitä vahvistat. Päätä etukäteen mitä testaat. Jätä palkat pois taskusta, jottet sorru välipalkkauksiin.

3) Ensin vahva pohja osaamiselle, sitten vasta häiriöt!

4) Pidä kiinni KRITEERIstä!

5) Älä treenaa aina samalla tavalla vaan muuta treeniä.

6) Tee selvät rutiinit jo treeneihin ja noudata näitä myös kokeissa. Näin saat myös itsellesi tehtävää etkä ehdi jännittää kokeissa niin paljoa!

7) Koiran pitää olla aktiivinen, jotta se saisi palkan! Älä vahvista luimuilua.

8) Muista olla koko ajan koirasi kanssa. Älä unohda sitä kesken treenin tai kokeen.

9) Koiralle täytyy opettaa sekä vauhtiliikkeitä että keskittymistä vaativia liikkeitä samassa sessiossa, jotta se oppisi itse säätelemään mielentilaansa sopivaksi.

10) Anna vihjeitä mukaville asioille ja yhdistä näitä sitten liikkeisiin, jotta koira saavuttaisi oikean vireen jo ennen liikettä. Muista valmistella koira aina ennen liikkeen suorittamista!

11) Hae vauhtia muista liikkeistä. esim. hypyllä tai kiertämisellä vauhtia luoksetuloon tai noutoon.

12) Jos testaat uuden metodin toimimista, testaa vähintään 2 vkon ajan treenaten vähintään 6 kertaa viikossa. Jos metodi ei toimi, vaihda uuteen, mutta vasta, kun olet treenannun riittävän ajan.

13) Oma asento suoraksi!

14) Palkkauksessa muista vahvistaa aktiivisuutta. Koira saalistaa pakenevaa saalista. Laita koira töihin myös palkatessa!

15) Voit uusia saman liikekokonaisuuden useamman kerran peräkkäin ja palkata sitten vaihtelevasta kohdasta.

16) Jos koira tekee väärin tai huonosti, pyydä uudestaan parempi suoritus! Palkkaa vain hyvistä suoritteista!

17) Vasta jos koira keulii tai hämmentyy koska se ei tiedä, mitä siltä odotetaan, auta se uuteen yritykseen. Mutta älä auta koko ajan!

18) Vapauta koira liikkeen väleissä ylättävissä kohdissa ja lähetä tästä vauhdilla jatkosuoritukseen, esim. ohjattu ja tunnari.

19) Jos koira tekee väärin, voit huomauttaa sille asiasta ja vahvistaa sitten taas oikeaa suoritusta.

20) Ole määrätietoinen ja muustavalkoinen.

21) Luoksetulon stopit voi opettaa myös namin heitolla tai namin viemisellä odottavalle koiralle. Muista pysäyttää koiraa ennalta arvaamattomissa kohdissa - ei siis aina vain merkillä!

22) Jos olet tylsä, koirallasi on tylsää. Leiki ja hetsaa kunnolla, kun koira on aktiivinen!

23) Älä kiirehdi, mutta ole nopea!

Jep. Omassa harjoituksessani otin ketjutusta ja koiran palkkaamista aktiivisuudesta. alku oli tosi kankeaa, mutta hiljalleen opin kääntymään koirasta poispäin ja odottamaan sopivaa hetkeä sen palkkaukseen. Otin myös vaatimusta enemmän mukaan, eli selvät käskyt perusasentoihin eikä vain typerää seisoskelua ja odottelua, että koira itse tajuaisi, että ollaan hommissa. Ja tämä toimi. Loppuviimeksi teimme pätkän seuraamista, luoksetulon, ruudun ja noutamisen kaikki yhteen pötköön ja Ihku jaksoi oikein hienosti! Mä en siis vain uskalla testata, mitä se antaa! Ja nyt, kun uskalsin, se antoikin vaikka mitä! Wow!

Kakkosharjoituksessa suunnittelin treenaavani merkkiä, mutta sain siihen oitis niin hyvät neuvot, että päätin jättää sen väliin ja harjoitella sitä sitten kotona. Eli vauhtitreeni erikseen kuten ruudun kanssa aikoinaan ja sitten tuo loppuasennon sheippaus erikseen ja lopulta asioiden yhdistäminen. Sitten otimmekin z:n harjoituksen alle. Koemainen suoritus sujui ihan ok, ottaen huomioon, etten ole tainnut tätä näin kokonaisena koskaan treenatakaan. Seisomisessa lievää väistämistä ja seuruut olivat hieman väljät, mutta kokonaisuus ok. Sitten vielä ylläripalkka törpönkierron jälkeen, kun Ihku odotti istumassa. Hyvin! Koska aikaa vielä oli, otimme vielä luoksarinkin, jossa hyvä stoppi, maahanmeno hieman hidas. Suurin ongelma oli maassaolon haistelu, joka on kyllä ollut Ihkun perisynti aina. Tähän pakoharjoitus ja ainakin ajatuksen tasolla tuo toimi hyvin.

Lopuksi otimme vielä paikkamakuun isolla porukalla ja siinä tuli sitten se päivän katastrofi! Hiski ja Aron sekä Ihku pörhistelivät toisilleen jo ennen aloitusta enkä mä idiootti tajunnut homman vakavuutta... Ihku on käyttäytynyt niin mallikkaasti viimeisten 2v ajan, että olen näemmä tuudittautunut pumpuliin ja unohtanut mikä peto sen sisällä asuu... Olen siis tyystin unohtanut ennakoinnin ja koiran tarkkailun tämän suhteen ja nyt se sitten kostautui. Olimme vierekkäin rivissä, Ihku keskellä ja ennen kuin pääsimme edes aloittamaan Ihku ampaisi Aronin kurkkuun kuin naton ohjus, eikä mulla ollut minkään valtakunnan käsitystä siitä mitä tapahtui! Voi perkeleen perkele! Jumalattoman huudon ja repimisen jälkeen saimme koirat irti toisistaan ja silloin Ihkua kyllä lennätettiin enemmän kuin ikinä. Mä olin kyllä niin täynnä pyhää vihaa koiraa kohtaan! Lennätin sen maahan toivoen, että saisin siitä ilmat pihalle ja raahasin sen lähes kuristusotteella autoon...

Jep. Siinä sitten oltiin Heidin kanssa kalpeina ja hiljaa ja mietittiin kuinka tätä ikinä saadaan purettua. Itkukin pääsi ainakin multa... Onneksi Jessica järkkäsi meille vielä uusintapaikkamakuun, niin että Aron ja Ihku osallistuivat siihen kaksin n. 6m etäisyydellä toisistaan ja kriteerinä oli, että koirat eivät saa edes katsoa toisiaan. Kielsin Ihkua pari kertaa kentälle mentäessä ja itse paikkamakuu sujui sen osalta hyvin. Se ei edes vilkaissut Aronin suntaan, joten tilanne taisi sen osalta olla ohi tällä.

Mutta tällaista ei pitäisi ikinä tapahtua! Mä en saa enää ikinä unohtaa tätä! Ainoa mitä asiassa voi pitää positiivisena oli se, että nyt Ihku ei enää pelkää mua eli se ei yrittänyt purra tai murista mulle yhtään, kun rökitin sen tappelun jälkeen.... Eikä sen katse mua kohtaan sisältänyt sitä vihaa, mitä joskus aiemmin konfliktitilanteissa.

En siis oikeasti perusta koiran pahoinpitelystä, mutta näissä avoimissa aggressiotilanteissa koiran käytös täytyy saada lopetettua keinolla millä hyvänsä! Tai muuten koiran saa laittaa monttuun ihan muiden turvallisuuden vuoksi... Asia mitä Ihkunkin kohdalla tuli aikoinaan mietittyä ja paljon... ja asia palasi taas kirkkaana mieleen!

Anteeksi Heidi vielä! Toivottavsti selviämme tämän yli.

Näin meni päivä... sinikäyrää onnesta synkkyyteen! Mutta nyt alkaa jo hiukan helpottaa. Vahinkoja sattuu, vaikka kuinka kuvittelisi, että kaikkeen pystyy varautumaan. Ja parempi tämäkin treeneissä ennen kuin kokeissa! Ja jatkossa aion oikeasti pitää huolen siitä, ettei totuus Ihkusta pääse unohtumaan. Jatkossa sillä ei ole enää mitään asiaa tuijotella muita uroksia edes hetken vertaa!

Kiitos Jessica! Kiitos Sari ja Marika! Kiitos Heidi! Eiköhän tämä taas tästä...