Paras todiste seuraamisen asenteen korjaantumisesta ilmaantui tänään, kun Ihku rupesi tarjoamaan seuraamista aamulenkillä! :) Siitä on pitkä aika, kun tällaista viimeksi tapahtui! Ihanaa, että kuitenkin taas!

Eli tämä pitäisi nyt muistaa: Aina, kun tulee ongelmia motivaation kanssa, pitäisi paloitella asiat pienemmiksi ja vahvistaa toivottua käytöstä enemmän ja taajempaan!

Ohituksetkin sujuvat nyt aika kivasti. Toki se on jännää edelleen, mutta kun yhdistin katsekontaktiin jännittävästä kohteesta poispäin kääntymisen palkkauksen ajaksi, tapahtui jokin suuri muutos. En olisi uskonut, että poispäin kääntymisen merkitys on niin suuri, mutta näköjään se on! Eli jos vain vahvistan katsekontaktia ja jatkan eteenpäin kohden vierasta koiraa, Ihku suoriutuu ohituksesta paljon huonommin, kuin silloin, kun käännyn kohteesta hetkeksi poispäin ja palaan sitten alkuperäiseen suuntaan uudestaan. Olenhan minä tätä monesta paikasta lukenut, mutten ole pitänyt sitä niin kovin merkittävänä!

Kaikkee sitä oppii kun vanhaksi elää. :)